Joulukuu!

Kaksi mörkökuukautta on kärsitty!Lokakuu ja marraskuu ovat ohittuneet ja vihdoin alkoi kuumeinen joulunodotus rantalassa. Tupa alkaa muistuttamaan pikkuhiljaa korvatunturia...no ei vaineskaan, mutta ollaan tehty kaikkea jouluunliittyvää.Askarreltu ja leivottu, ommeltu ja neulottu!

Taikataikina valmistui lapsille ja väriä siihen saatiin sinisestä elintarvikeväristä.

Tildan ohjeiden mukaan tehtyjä poroja on tehty nelisen kappaletta ja viides on valmistumassa, hauska idea.Varsinkin nuo sarvet! Nämä porot on tarjoitettu koristeiksi, rajumpaa käsittelyä tuskin kestävät.

Sukkatehdas on myös täydessä vauhdissaan, ja vihdoin osaan tehdä perussukan ilman ohjeita tuijottamalla.

Hyvää joulunodotusta kaikille!Toivotaan valkeata joulua!

Ketunlenkki

Syksyn alkua juhlistettiin koko perheen voimin ja mentiin repovedelle kävelemään ketunlenkki. Suosittelen kaikille!Koirakin voi olla mukana.Matkalla oli kapulalossia jylhiä maisemia, jyrkkiä rappusia ja riippusiltakin. Maasto on haastavaa...varsinkin ihan pienien lasten kanssa mutta niin vaan mentiin eteenpäin. Hyvä reissu!

Koiramaista meininkiä

Perheessä on taas koiranpentu. Meni pitkään ennenkuin turhauduin ja aloin salaa haaveilemaan koirasta. Siis tässä tapauksessa aktiivisesta harrastuskaverista joka olisi varma ja sitkeä. Lue:mehut loppuu omistajasta ennen koiraa) Yhtäkkiä tajusin että se olisi ihan hyvin mahdollista. Aloin lueskelemaan ja etsimään sopivaa rotua itselleni. Joskus aikoinaan muistan suureen ääneen kailottaneeni etten ikinä malikkaa ota, eli belgianpaimenkoira malinoisia. Tein näin myös rottweilerin kohdalla. Onneksi pyörsin ajatukseni silloin ja rotikka on asunut meillä jo viisi vuotta. Tuon parempaa koiraa ei ole, se jopa paranee vanhetessaan kuin viini:)Sen kanssa on ollut niin ylä kuin alamäkiäkin mutta terveys sillä on pysynyt, eläinlääkäristä ei olla haettu kuin rokotuspiikit. Joten...niinhän siinä kävi että löysin sopivan emäehdokkaan jolle oli syntynyt pennut.Muita rotuvaihtoehtoja oli hollanninpaimenkoira ja bordercollie. Kuuden viikon pitkän ja piinallisen odotuksen jälkeen hain pennun kotia ja tässä hieman maistiaisia pentupuuhista:)

Hän on siis Pysäkin Leia.

Navetassa tapahtuu

Meillä on taas kaunis väripaletti pikkupossuja! Jokseenkin henkeäsalpaavan ihania touhottajia, kokonaiset 11 kappaletta!

Nämä oli yllätyspossut! Omistaja oli senverran varma että possuäiti  vaan lihoi kesän aikana  koska söi taukoamatta. Totuus paljastui kuitenkin kun karsinassa alkoi synnytyspuuhat. Näistä pikkuisista kotia jää yksi karju (uraa jatkamaan siitospossuna) vanhan siirryttyä uusiin maisemiin. Meidän Kalle-karju on toimittanut virkaansa todella hienosti meillä mutta nyt sen on aika muuttaa muualle emakkoja vikittelemään. Possuista otetaan varauksia vastaan, jos sinulla on possunkokoinen paikka taloudessasi ja olet possutietouteen perehtynyt, ota yhteyttä Valontuojan@gmail.com.

Maalausta

Maalaisin useimmin jos vain olisi aikaa. Kirjoittaisin enemmän jos saisin siihenkin pienimmän mahdollisuuden. Yön pimeinä tunteina en kuitenkaan osaa olla luova ja se mitä eniten haluan silloin tehdä, on nukkua.  Joten jossain tässä kiireen ja hektisyyden keskelle, toisella kädellä kerkesin maalata ja olla jopa tyytyväinen lopputulokseen. Mallina oli Paco, amstaffimme jonka kuolemasta on nyt pari vuotta. Tykkään eniten maalata koiria, koska ovat lähellä sydäntä. Ja tälläkin koiralla oli suuri sydän:)

Navetta villatakki

Olen tykästynyt nalle-lankaan. Mielestäni hyvä ja simppeli lanka, miinuksena aivan tyhmä ja liian pieni värivalikoima...mutta niihin on tyytyminen. Tarvitsin villapaidan lämmikkeeksi navettamatkoille. Nyt ku paitaa on tullut pidettyä huomaan pitäväni sitä saunan jälkeen sohvannurkassa, ei puhettakaan että sitä likaisi millään tavalla!

Joten seuraavaa paitaa tulille!

Seuraavan paidan tulee siis olla hirveistä väreistä tehty...

Nila & Feta

Meillä on omia lemmikkirottia. Joskus aikoinaan, kun olin teini-ikäinen minulla oli rottia. Se aika on jotenkin jäänyt mieleeni etenkin kun muistan rotat mukavina ja persoonallisina lemmikkeinä. Ja kun ne nyt taas 15 vuoden jälkeen rantautuivat Rantalaan, olin muistanut oikein! Ne on mukavia ja persoonallisia. Nyt rotat tulivat suoraan kasvattajilta, eivät eläinkaupasta.Ja kyllä, rottia ihan kasvatetaan ja niillä on näyttelyitä.Väri ja turkkimuunnoksissa löytyy. Meillä koko perhe tykkää näistä siimahännistä, jopa isäntä. (Kuka on muutenkin yyber eläinrakas ihminen:)).

Nila

Nilan paras kaveri on ehdottomasti Möyhi. Näillä kahdella on sanaton yhteys joita vain he kaksi voivat ymmärtää. Jos Nila saa valita kenen syliin menee...se kipittää Möyhim kainaloon:)

Nilan rottakaverina on Feta. Feta on rex turkkinen tyttörotta.

Feta on kaunotar. Sen kikkarat viikset ja rubiinisilmät ovat ihanat:) Luonteeltaan ihan kesy, mutta vauhdikkaampi kuin laiskottelua rakastava ystävänsä Nila.

Mutta tytöt tulevat kohta kokemaan elämänsä yllätyksen, koska talouteen muuttaa kohta kaksi poikarottaa. Omaan häkkiinsä tietenkin. Katsotaas sitten miten viikset laitetaan!

Jäämme kaipaamaan Kookosta, joka tänään poistui laumastamme. Kookos oli kiva rotta mutta sopimaton tähän laumaan.

Trikoomattolöydöt

Olen monesti ajatellut että pitäisi lähteä ostamaan trikookudetta ja alkaa virkkaamaan mattoja meille. Ainut asia mikä minua on jarruttanut on se viiltävä rannekipu ja uumumus mikä siitä seuraa. Kasi puikolla kun vääntää kudetta vartinkii ni kyllä tuntuu. Tänään kuitenkin eksyttiin Humpsin ja Möyhin kanssa kirpparille ja sieltä minä ne löysin! Jonkun uutukaiset aarteet, selvästi odottivat matot minua joten kyytiin vaan ja Rantalaan!

Keväiset värit ovat tervetulleet!! Tämä matto päätyi työhuoneeseen jossa se piristää mieltä kummasti!

Lulu tykästyi isompaan tuvassa olevaan mattoon. Se on pehmoinen ja värit miellyttivät.

-Onko tuo minun luuni?!

-On vai?! Oletko tosissasi....

-Jeeee!!

-Mutta sullahan on hienot tossut!?

-Kiitos, isäntä nimesi ne supposiksi.Koska ne ei ole tossut mutta ei sukatkaan.Niissä on lämmin huopapohjallinen.

Ne on neulottu Joki langasta:)