Koiramaista meininkiä

Perheessä on taas koiranpentu. Meni pitkään ennenkuin turhauduin ja aloin salaa haaveilemaan koirasta. Siis tässä tapauksessa aktiivisesta harrastuskaverista joka olisi varma ja sitkeä. Lue:mehut loppuu omistajasta ennen koiraa) Yhtäkkiä tajusin että se olisi ihan hyvin mahdollista. Aloin lueskelemaan ja etsimään sopivaa rotua itselleni. Joskus aikoinaan muistan suureen ääneen kailottaneeni etten ikinä malikkaa ota, eli belgianpaimenkoira malinoisia. Tein näin myös rottweilerin kohdalla. Onneksi pyörsin ajatukseni silloin ja rotikka on asunut meillä jo viisi vuotta. Tuon parempaa koiraa ei ole, se jopa paranee vanhetessaan kuin viini:)Sen kanssa on ollut niin ylä kuin alamäkiäkin mutta terveys sillä on pysynyt, eläinlääkäristä ei olla haettu kuin rokotuspiikit. Joten...niinhän siinä kävi että löysin sopivan emäehdokkaan jolle oli syntynyt pennut.Muita rotuvaihtoehtoja oli hollanninpaimenkoira ja bordercollie. Kuuden viikon pitkän ja piinallisen odotuksen jälkeen hain pennun kotia ja tässä hieman maistiaisia pentupuuhista:)

Hän on siis Pysäkin Leia.

Navetassa tapahtuu

Meillä on taas kaunis väripaletti pikkupossuja! Jokseenkin henkeäsalpaavan ihania touhottajia, kokonaiset 11 kappaletta!

Nämä oli yllätyspossut! Omistaja oli senverran varma että possuäiti  vaan lihoi kesän aikana  koska söi taukoamatta. Totuus paljastui kuitenkin kun karsinassa alkoi synnytyspuuhat. Näistä pikkuisista kotia jää yksi karju (uraa jatkamaan siitospossuna) vanhan siirryttyä uusiin maisemiin. Meidän Kalle-karju on toimittanut virkaansa todella hienosti meillä mutta nyt sen on aika muuttaa muualle emakkoja vikittelemään. Possuista otetaan varauksia vastaan, jos sinulla on possunkokoinen paikka taloudessasi ja olet possutietouteen perehtynyt, ota yhteyttä Valontuojan@gmail.com.

Maalausta

Maalaisin useimmin jos vain olisi aikaa. Kirjoittaisin enemmän jos saisin siihenkin pienimmän mahdollisuuden. Yön pimeinä tunteina en kuitenkaan osaa olla luova ja se mitä eniten haluan silloin tehdä, on nukkua.  Joten jossain tässä kiireen ja hektisyyden keskelle, toisella kädellä kerkesin maalata ja olla jopa tyytyväinen lopputulokseen. Mallina oli Paco, amstaffimme jonka kuolemasta on nyt pari vuotta. Tykkään eniten maalata koiria, koska ovat lähellä sydäntä. Ja tälläkin koiralla oli suuri sydän:)