Kiitos hullun luonteeni ja rakkauteni eläimiin, en voinut viikko sitten kieltäytyä...puhelu meni jotenkin seuraavanlaisesti;
-Moi, olit yrittänyt soittaa, voi kuule kävi niin hassusti että se pentukissa joka piti tulla sulle, se menikin jo eilen...
- ai, no ei se mitään, kyllä näi...
- mutta kuule, kiinnostaisko sua tällanen nelikuinen pikimusta kolli
-ahaa...
-se on siis suoraansanoen täysin villi, raapii ja puree, ei sitä pysty käsittelee...oisitko sä ollu kiinnostunut...mä en pysty tätä pitää...
-ai poika vai?kyllä me hiirikissa tarvitaan...ai täysin hullu, ei sen väliä. Mitä hullumpi sen parempi hahahhaha!
-no, joo!Hei jos sä haluut sen niin voisitko sä tulla nyt hakee sen ku se nukkuu?Onhan sulla kantokoppa?
-on, ja mä tuun just!
...Ja niin se löysi tiensä tänne Rantalaan, Piki...meidän musta, hyvin arka, sihisee ja sähisee, antaa hieman silittää, mutta.....................aivan täydellinen hiirijahtiin!Luonnetta on...pistän kuvaa tulemaan, kunhan saa sen revittyä lipaston alta esiin! se on niin ihq!