Meillä elokuu on lomaa, uhosin kaikille pistäväni kännykän kiinni ja olevani tavoittamattomissa rannalla, metsässä, tallissa, lenkillä ja salilla...tai vaan kotisohvalla löhöämässä. Totuus iski kuitenkin päin naamaa kun menin heinäkuun lopulla unohtamaan kummitytön synttärit! Nyt on pakko pitää luuri auki, koska takaraivossa piilee ajatus että mitäköhän muuta olen unohtanut?!
Elokuu on vauhdikas jopa lomaksi, isäntä pinkoi minkä jaloistaan pääsi ja pelasti meidän kukon supikoiran kynsistä! Herra kukko tuijottaa lantalan perällä sulat maassa epäilevä ilme kasvoillaan, ei auttanut vaikka kuinka kauraa tarjosi, no toivottavasti se siitä tokenee. Veikkaan että supi on jo tovin kyttäillyt kukkoa ja nyt kun vuohet vaihtoivat laidunta tilapäisesti eikä kukko niiden kanssa ollut pellolla näki supi hetkensä koittaneen...mutta ähäkutti, olikin isäntä ripeä liikkeissään ja pinkoi perään joten supi hylkäsi saaliinsa ja juoksi metikköön piiloon. Hoitokoiria on tässä kuussa 3, viime kuussa taisi olla 2?Ihan mahtavia persoonia on ollut. Kun viet viisi koiraa lenkille, mäyräkoiran, rottweilerin, englanninbulldogin, amstaffin ja ranskanbulldogin...viimeistään siitä vaiheessa ohilukijat meinaavat ajaa fillarilla pellolle. Niin sekalainen sakki se tosiaan on!
Illalla aurinko tekee kauniin taivaan ja vuohet laiduntavat vielä, koirat röyhtäilevät syötyään iltaruoan ja käyvät vuorotelle nuolasemassa kiitokseksi, venyttelevät. Kukaan ei jaksa enää leikkiä vaan koirakin selvästi jo odottaa että joko mennään yöunille. Kaikille halat ja rapsutukset, kiitokset kivasta päivästä ja niin alkaa koiran uni kuulumaan...se ei ole tuhinaa, no muutamalla koiralla kyllä. Mutta kyllä se kaikin puolin on kuin muutama aikamies kuorsaisi elämänsä kyllyydestä ja niin että lattia tärisee! Aamuyöllä kuuluu tömäys, tuvan lattia narahtaa, on aika viedä Enkkubulla aamupissille, silmät kiinni kävelen hiekkatietä kaikki koirat vapaana. Joku rymisee pusikossa etsien kakkapaikkaa tai löytäessään mielenkiintoisen hajun, toinen vaan tonottaa neljällä jalallaan ja tuijottaa tyhjyyteen. Ei ole koirankaan aina helppoa herätä! Hetken päästä kaikki seisovat vierelläni ja katsovat silmiini kuin sanoen - lähetääs vielä vähän koisiin.:) Kello yhdeksän onkin sitten jo täysi meno päällä, varokaa risut ja männynkävyt täältä tulee norsulauma!No, siltä se ainakin kuulostaa kun juoksevat pitkin pihaa...
