Heipparallaa menneelle vuodelleV

Mennyt vuosi oli railakas, värikäs, sateineen ja aurinkoineen.
Sen taivas oli sininen, punainen, pilvinen, sateinen ja aurinkoinen.
Rantalassa tehtiin vaikka mitä, koiratarha, sauna, saunan pukuhuone, uusi harmaavesikaivo ja saunankaivo, maalattiin, tehtiin koirankoppeja, tehtiin myöskin kanala ja olihan niitä kanojakin:). Pupuillekkin tein kaksi häkkiä pihalle ja lopuksi suuren aitauksen. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Elo Rantalassa on ollut kuin kiljusilla, täällä ei turhia olla murehdittu, elämä on mukavasti kuljettanut mukanaan. Lapset ovat nauttineet, eläimistä, auringosta, vedestä ja kavereista.Mutta nyt katse tulevaan mutta silti päivä kerrallaan. Tervetuloa uusivuosi!

Minua on siunattu...

niin monella asialla, ja olen niin onnellinen monesta asiasta. Eilen tuli hyviä uutisia ja myös surullisia. Toinen koski elämän jatkumista ja toinen sen loppua. Elän päivä kerrallaan, pyrin siihen etten mieti menneitä, varsinkaan murehdi niitä.Mutta en liiaksi menisi tulevaisuuteenkaan. Yritän löytää tasapainoa. Tutun kuolema kosketti eilen. Ihmiselämä on aina arvokas, eli sen miten tahansa. Nyt loppui kiire, niinkuin äitini sanoi ja oli oikeassa.Äiti...olet viisaampi kuin uskotkaan ja jokaisella sanallasi ja lauseellasi on suuri vaikutus elämääni, arvostan sitä kovasti. Nyt onkin erilainen viikko ja vaikka on pimeä aika vuodesta, haluan silti juhlistaa jotain...nimittäin 2 vuotis hääpäivää.
Mihin se 2 vuotta katosi!!!!????Haluan muistaa kaikkia ketkä elämässämme ovat ja muistavat meitä ja ilahduttavat vierailuillaan, koska me ollaan niin laiskoja...???ei ,vaan niin "työssä" kiinni. Haluan muistaa miestäni ja niimpä kirjoitin tämän hänelle, 2 vuotis hääpäivälahjaksi. Ja haluan jakaa tämän kaikkien kanssa.Naimisiin menimme 14.11.2008.


Kuin taivas,
minä vaellan.
Joissain muistoni kätköissä,
on pala jotain ihanaa.
Muistan rakastuneeni.
Muistan kuinka toista ihaillen katsoin.
Muistan kosketuksen ja pehmeät huulet.
Muistan sanat.
Nyt muistelen niitä,
mutta en kaihoten.
Sillä nyt tiedän mitä on kun rakastaa
aikuisten oikeesti.
Minä kunnioitan ja ihailen
miehekkäitä käsivarsia,
jykevää niskaa,
hymyä.
Ja arvostan toisen omistautumista
toivon onnea ja pitkää pinnaa,
toivon terveyttä ja aikaa.
Olen kiitollinen kaikesta, millä minua on siunattu.Kiitos.
Ja rakastan yhä. Mutta enemmän. Tunteella ja intohimolla.
Rakastan niin että koskee.
Vaikka rakastankin hellästi.
Nyt ja aina, sinua Risto.

Rantalassa 27.10.2010

pää täynnä ajatuksia

Täällä odotetaan jo joulua, ainaskin tytöt odottaa ja myönnän kyllä että taidan itsekkin olla jouluihmisiä. Kovasti suunnittelen jo verhojen vaihtoa ja mattojen, koristeiden ostoa....mutta vuorokaudesta loppuu taas tunnit.pitäisi neuloa, ommella, maalta ja niitä joululahjoja...hmmm. Pitäisi opetella itsehillintää koska koirat välillä koettelee ja lapsetkin:) ja kyllä..mies myös, mutta tietää rajansa:) kauniita syysilmoja!

Koira-arkea

Narttukoiralla alkoi juoksut, nyt on juoksemiset valjakossa seis jonkin aikaa. Kohta astutetaan ja pentuja odotetaan syntyväksi joulukuun puolella. Illat pimenevät aikaisin ja olen hautautunut kirjojen lukemiseen. Aloitan tammikuussa koulutusohjaajakurssin Turussa. Sitten perään ongelmakoirakouluttajaksi. Katsotaan sitten mitä se tuo tullessaan. Olen lukenut koirapykologiaa ahmien ja yrittänyt ymmärtää ja katsonut opetusvideoita ja yrittänyt ymmärtää, helppoa ei ole, mutta joka päivä opin jotain uutta. Perheeseen tuli viides koira, Viivi-neito, siperianhusky hänkin. On meidän Aleksin siskopuoli. Tuli olo että nyt sai riittää. Viisi on ehdoton maksimi,jotta aika riittää kaikille. Ajellaan talvi tällä porukalla, keväällä puhaltaa taas muutosten tuulet...koiratarhassakin:)

syksy tekee tuloaan

Syksy tuo mukanaan monta uutta asiaa rantalaan:) vilja on puitu ja pelloilla ei enää aaltoile kaunis kaura vaan jäljellä on karu sänki. Vaahtera alkaa hiljalleen vaihtaa väriä. Mutta suurin muutos on että tarhoissa alkaa olemaan odotuksen meininki. Heti kun ilmat viilenevät koirat käyvät levottomiksi ja haluavat juoksemaan. Ja minä hullu se hankin mönkijän, tätä tehtävää suorittamaan:), hyvin ne siinä edessä menevät, en tiedä juoksevatko innosta sekaisin vai karkuun henkensä edestä?ehkä kuitenkin tuo ensimmäinen vaihtoehto:) ovat niin tyytyväisiä lenkkeihin ja palkaksi tulee isot lihapalat. Kanat on vielä ulkona, näyttää sitä että hellevistä tulee iisakki, vaikuttaisi kukolle? Truman kani loikkii myös pihalla ja pihalla saa olla pitkälle syksyyn. Minä olen projektikseni ottanut autotallin siivouksen, joka osottautui aikamoiseksi urakaksi....mutta hiljalleen syksyä kohti.

tuvassa on hiljaista...

kun tytöt ovat yökylässä famun ja taatan luona. Aivan kuin talo olisi huokaissut:) Meno on vaan niin hurjaa pienten tylleröisten kanssa, ku kiivetään sohville, heitellään sohvatyynyt lattialle, liinavaatekaapista levitetään puhtaat lakanat lattialle kun - tehdään majaa...porin matin tuhkaluukku kiinnostaa aikaajoin kovasti ja sillä on kiva mustata kädet ja naama, siskonkin...kaavetaan kirjahylly, hakataan kahvikupilla lattiaan kolosia, tihrustetaan tuttipullosta maitoa lattialle,sohville,sänkyyn, pestään kädet potassa ja tutkitaan tietenkin vaippa aika ajoin jos vaikka sattuis jättipotti siellä olemaan, pestään tiskiharjalla kissa, sovitellaan äidin kenkiä, ja isin hattuja, seisotaan pöydällä, välillä soitellaan puhelimella...ihmisille joille äidillä ei juuri nyt ole mitään sanottavaa...revitään satukirjoja, piirrellään tuvan hirsiseinään, tongitaan roskikset ( tämän ovat selvästi perineet isältään) tuntuu että välillä käyvät kyttäämässä onko lajittelu mennyt oikein:)

Mutta silti niitä on ikävä! Nyt taidan vaan nostaa jalan pöydälle ja läikytellä mehua hieman...ja ihan itse

Elo pellossa

Ja täällä elellään kuin ellun kanat, aurinko ei anna armoa, se porottaa ja lämpömittarista loppuu kohta pykälät. Koko suomen yli menevät sade ja ukkospilvet ovat kiertäneet tiluksemme hienosti, joten vettäkään ei täällä saharassa ole paljon näkynyt. Laumaan kirjavaan on liittynyt kanoja, siis ihan oikeita. Kukko on komia ja kiekuu ensimmäisen kerran jo neljän jälkeen aamulla ( näin mies on kertonut, kun töihin on lähtenyt niitä aikoja), minä en niitä kiekumisia kuule, sen verran on syvää tuo uni. Kukko sai nimekseen Ilmari, hänellä on luottovaimo Alma. Haaremiin on myös haettu Ilmarille joukko "jalkavaimoja" , viitisen somasti sirpittävää kananuorikkoa.Hilma, Hellevi, Kauno, Elsa ja Kerttu, Tai jos niistä joku paljastuukin kukoksi, on Ilmarilla sitten hiukan pohdittavaa...

Onnea mä toivotan...

Saimmepa olla mukana häissäkin. Ihana juhla ja sain valokuvatakkin. Mikäs sen kivempaa. Ja nyt kun arki on taas alkanut voi hieman katsella kuvia ja muistella mukavaa päivää.

Avioliitto on elämäsi onnellisin, vaikein, tärkein ja kauaskantoisin haaste. Kun kaksi ihmistä solmii avioliiton, mikä ihana seikkailu siitä kehittyykään, pyörremyrskyineen kaikkineen.

Siunaus hääparille

Opastakoon sielunne valo teitä.
Siunatkoon sielunne valo avioliittoanne, jonka sydämeenne kätketyllä rakkaudella ja lämmöllä olette solmineet,
niin että näkisitte liitossanne oman sielunne kauneuden.

Älköön päivä koskaan tuntuko teistä taakalta.
Tavoittakoon aamunkoitto teidät valppaana ja virkeänä,
niin että voisitte lähestyä uutta päivää kaikkine
unelmineen, mahdollisuuksineen ja lupauksineen

Kohdatkoon ilta teidät onnellisina ja tyytyväisinä,
niin että vapautuisitte iltaan siunattuina, suojattuina ja varjeltuina.
Rauhoittakoon, lohduttakoon ja uudistakoon sielunne teitä.

Sadepäivä

Vettä sataa, puuhellassa humisee tuli ja minä harhailen kipeenä täällä. Olisi pitänyt kuunnella omaa kehoa jo pari päivää aikaisemmin ja ymmärtää hiljentää tahtia. Mutta ihanaa kun sataa, nyt voi luvan kanssa hieman levätä ja vaikka virkata. Pistän kuvan meidän sateisesta Rantalasta:)

siniset lupiinit...

saapuivat siniseen huoneeseen

tontilla niitä kasvaa, ihan tossa ulko-oven edessä. Pitää tuoda niitä sisällekkin kun ovat niin kauniita. Ollaan vanhemman tytön kanssa kovia keräämään kukkia,aina postinhakureissulla tai muuten vaan. Tyttö huolehtii että ruokapöydällä on aina kauniita kukkia.

 

Viherpeukalo...

herää minussa ja innostuin ostamaan kasvihuoneen! Kokoa komeudella on n. 35cm*35cm
ja korkeutta n.40cm.

Kasvihuoneessa kasvaa, rosmariini, basilika, sitruunamelissa ja kanelibasilika. Ehkä innoittavin ostokseni pitkiin aikoihin!

Mieli maassa

Nyt mennään harmaalla alueella. Mikään ei inhota niin paljon kun ilkeät ihmiset, ne jotka eivät asioista tiedä ja hanakasti tekevät omat päätöksensä. Ihmiset jotka rikkovat luottamuksen ja olettavat liikoja. Mitta alkaa olla täysi. Otin sahan käteeni ja rämmin umpiheinikossa omenapuun luo. Pyysin siltä lupaa yhteen vankkaan oksaan josta tehdä saunan oveen kahva. Siinä veistellessäni ymmärsin kuinka rikas olen. Mikään tai kukaan ulkopuolinen ei saisi päivääni pilata, niimpä jätänkin tämän kirjoituksen ainoaksi pakinaksi tällä palstalla. Enää en tähän sorru. Tämän blogin idea on kuitenkin tuottaa hyvää mieltä ja iloa ja kenties uusia ideoita kaikille ketkä tänne eksyvät.
Mutta haluaisin silti että asuisimme kaukana sivistyksestä,vain me lapset ja eläimet. Omalla tontillamme. Ilman puhelimia ja autoa. Hevoskärryllä mentäisiin, lipat vinossa kohti tulevaa...toivossa on hyvä elää.

ajatuksia listaksi saakka

Rakastan perhe-elämää,en vaihtaisi sitä mihinkään
Lapset ovat elämän suola,niinkuin aina jankutan
Rakastan miestäni, kukaan ei ymmärrä minua yhtä hyvin kuin hän

Haluan elää luonnon lähellä, keskellä sitä. Kuunnella kun kuikat huutavat järvellä ja pöllöt metsiköissä.Kaulushaikara huhuilee kaislikossa, kun joutsenet lähtevät syksyllä ja saapuvat taas keväällä, sydämeni hypähtää ilosta. Olen onnellisempi kuin koskaan ennen, kukaan ei odota minulta enempää kuin itse teen. Nautin arjesta ja pienistä projekteista.
En ole sohvan asukki
En katso televisiota kesällä, kuuntelen kyllä radiota ja luontoa
Pidän itseäni hiukan hulluna, mutta se on vaan hyvä. Normaali on liian alentava käsite.
Olenhan löytänyt toisen hullun vierelleni.
En omista pitkää pinnaa, sen olen perinyt isältäni. Käsittelen vielä asiaa, mutta en onneksi hössötä.
Nyt laitan koneen  kiinni, iltaaurinko huutaa luokseen.
Hyvää kesää kaikille!

Tervetuloa kesä!

Nyt se on saapunut,puut ovat vihreitä ja ruoho kasvaa kohisten.Pupuset täytyy päästää navetasta ulos tuoksuttelemaan kesän hajuja ja kuuntelemaan lintujen laulua.Koirat ovat ihmeissää, kissa epäluuloinen.Kissa tuijottaa kania häkin vieressä ja selvästi yrittää ymmärtää miksi kaverilla on niin valtavat korvat. Minulla on tunne että tämä kesä tuo tullessaa paljon hyvää meille.

Värejä

minä neulon, neulon ja väkerrän niin että bambusta tehdyt puikot uhkaavasti taipuvat, sain kuitenkin tehtyä vanhemmalle tytölle polvipituiset sukat 7veljestä raita-langasta. Itselleni aherran myös polvipituisia sukkia. Sen jälkeen on vuorossa pikkuneidin sukat ja isännälle myös, jokainen saa nyt ihan unelmiensa sukat.

Myöskin pipoja on neulottu. Hyvin värikkäitä ja tytöt tykkää!

Muuten ollaan tulossa mökkihöperöiksi täällä, moneen päivään ei tytöt ole ulkona käyneet, kummallakin on paha yskä joka aina illantullen kiusaa kovasti. Leikit ovat ottaneet aivan uuden tason, eli riehumista ja keikkumista, pöydille kiipeilyä ja keikoilua niin että äiti saa sydänsyrjällään juosta pelastamaan pientä tiitiäistä katonrajasta...tuo on jotenkin niin pöllö-ikä...1-vee, ei tolkun häivää...mutta kun on rajut leikit niin konekkin sitten simahtaa äkkiä...meillä nukkumapaikaksi käy mm. lelukori, hyvin nukutti.

sohvan tuunaus

Meillä on puolisenvuotta vintillä ollut joutilaana iso harmaa sohva joka meille tuli kierrätyksestä aikoinaan, taisi maksaa 10euroa. Tähän asti sohva on ollut vailla tehtävää, kunnes koin valaistuksen ja halusin sen tupaan. Tykkään siitä kovasti koska sohva on syvä ja siihen mahtuu lapsetkin kainaloon mukavasti. Niimpä roijasimme tuon hyvin hyvin painavan sohvan sisälle ja aloitin ompeluprojektin, joka tuli päätökseensä juuri äsken. 3 päivää se vei. Mutta tulos on mielestäni mahtava. Tässä sohva pestynä ja odottamassa uutta asuaan...

Mustan kankaan tilasin ellokselta tuli maksamaan 47euroa, kirjava kangas on finlaysonin aalto-kangasta ja se maksoi 7 euroa, sen tilasin huuto.net:in kautta.                                                                                            

Remontti

jatkuu vaan.En tiedä tuleeko ikinä valmista mutta hitaasti ja varmasti mennään eteenpäin. Tästä  huoneesta olisi tarkoitus tulla makuuhuoneemme, on tuvan seinän toisellapuolella ja huoneesta on oviaukko suoraan keittiöön ja eteiseen. Huone on ihanan valoisa ja tulee vielä valoisammaksi kun hirret käsitellään valkoisella vahalla.

Ulkona on pakkanen paukkunut ja meillä on koko perhe ollu kipeenä, inhottava räkätauti pyöritti tätä poppoota monta päivää. Sain silti jotain tehtyä, kiikkustuoliin tyynyn! Ja kahvipannu sai uuden myssyn.

lisää puita!

Porin matti hohtaa kuumana melkein joka ilta makkarissa, nyt passaa puita tuoda ihan kunnolla kun isäntä viritteli puille oman paikan. Se on kaunis, ihan noin esteetikon silmälläkin.

Pohdintaa

minä en juo kahvia-vaikka haluaisin
Haluaisin aloittaa aamuni juomalla kupin kahvia,se olisi aamurituaalini.Mutta sellaista minulle ei ole.Joskus sitä on kateellinen ihmisille,joilla on se "oma juttunsa" joka aamu ja aina.

En tupakoi-vaikka haluaisin
Haluaisin osata puhallella renkaita ja istua saunan rappusilla, ottaa päivän kiireistä se 5 minuutin tauko ja vetää tervaksia keuhkooni. Olisin hyvä polttamaan, polttaisin light merkkejä, se olisi mun juttuni.



Lehdissä ja ohjelmissa joskus kumotaan ihmisten laukku pöydälle levälleen ja ihastellaan mitä kaikkea ihanaa sen syövereistä paljastuukaan. On huulipunaa, kasvorasvaa (kalliita merkkejä, reilun kaupan tuotteita), kännykkä, muistikirjanen, kalenteri,aurinkolasit,omena...minä haluaisin myös omistaa ison kauniin laukun mikä olisi täynnä kaikkea ihanaa...nyt siellä nököttää kotiavaimet yksin pohjalla ja muutama nukkanöyhtä. Mitään hyväntuoksuista siellä tuskin koskaan on vieraillut. Hyvin on laihat eväät minun laukussani.

Myönnän kuitenkin että on ihan hyvä etten ole kahvia oppinut juomaan,vaikka kuinka olen opetellut, viimeisenä tikkinä tuli sairaalareissu, elimistöni ei vaan pysty käsittelemään kofeiinia ja hyvä niin. Ja kyllä täällä kotona on niin kiire kahden pienen tytön kanssa,että ei tässä tupakalle ehtisi, kylmettäisin itseni tossa rappusilla takuuvarmasti ja sisällä tapahtuisi sillävälin vaikka mitä, täällä riehuttaisiin sakset kädessä ja tyhjennettäsiiin astiakaappia ja sohva tyynyistä,petivaatteet raahattaisiin lattialle ja alkaisi majan rakennus...ja näissä puuhissa on ihan hyvä että äiti on mukana...

Ärjy Ärjylä poseeraa...

Meillä on koira, tämä yksi kolmesta. Ärjy Ärjylä, siperianhusky jota on hiukan maustettu kaanaankoiralla pari sukupolvea sitten. Nyt sitten katselin noita Ärjyn kuvia koneeltani ja huomasin kuinka kuvat antavat hieman vinksahtaneen kuvan tästä ihanasta otuksesta. Löysin vain muutaman kuvan joissa koira ei poseeraa ja ne olivat suht neutraaleja. Vai poseerraako se kaikissa ja minä en vaan tajua?Kuvissa on kuitenkin muutamia arveluttavia otoksia. Onko se paholaisen jälkipolvea? Vainoharha ja epäluulo paistaa sen naamalta. Nauttiiko se kuvattavana olostaan vai yrittääkö se liikaa? En tiedä? Päättäkää te, ehkä se osaa homman ja on maailman ensimmäinen, Lemiläinen koiramalli. Ärjy Ärjylä.

Rekiajelua

Hyvä jotta emäntä perässä pysyi kun nämä kaksi hiskiä ruopi lunta allaan ja lähti vetämään rekeä pitkin taipalsaaren mettärytelikköä. No, ihan rytelikköä se ei ollut vaan erittäin hyvä lingottu kaunis metsätie. Edellä meni Kirsi parin koiransa valjakolla, ja meidän valjakko tuli perästä ja lujaa, matkaa lenkille tuli n.3-4km...tuntui kuitenkin pidemmältä?Lauantaina uudestaan, silloin puikkoloihin astuu Isäntä. Kehotan häntä ajamaan vähintään kolmella koiralla,jotta reki liikkuisi eteenpäin, ei sillä että isännällä painon kanssa ongelmia olisi, se on lihasta mikä painaa...mutta saisi kovempaa kyytiä kolmen tai neljän koiran kanssa...pitää ottaa lisää kuvia, rekikoiraurheilu on ihanaa!suosittelen!

puputupuna

Meitä siunattiin tammikuussa perheenlisäyksellä. Raskaus oli toivottu ja laskettua aikaa veikkailtiin kiivaasti, myöskin jälkeläisten lukumäärää. Oma veikkaukseni oli 4-8, kun sitten tilanne hahmottui ja kokonaisluvuksi saatiin 14 oli yllätys suuri. Meillä on nyt belgianjättivauvoja!10 vielä mönkii ja kiusaa äitiään...alotellaan jo hieman heinän syömistä...ja älkää kysykö onko ne tyttöjä vai poikia, ei niistä kukaan ota selvää?!

Aamupalalla

Ennen joulua, tavallisena aamuna oltiin koko pesue aamupalalla. Aurinko paistoi ja oli ihana keli. Ne on niitä tosi harvoja hetkiä kun sitä saa rauhassa syödä aamupalansa ja niin ettei kukaan sitä keskeytä. Kuitenkin vaikka mulla olisi tähän ollut mahdollisuus, huomasin hosuvani pitkin pihaa yökkäri päällä ja kamera kädessä, mutta tallensihan se jotain ihanaa...rauhallisen aamun Rantalassa:)