Sadepäivä

Vettä sataa, puuhellassa humisee tuli ja minä harhailen kipeenä täällä. Olisi pitänyt kuunnella omaa kehoa jo pari päivää aikaisemmin ja ymmärtää hiljentää tahtia. Mutta ihanaa kun sataa, nyt voi luvan kanssa hieman levätä ja vaikka virkata. Pistän kuvan meidän sateisesta Rantalasta:)

siniset lupiinit...

saapuivat siniseen huoneeseen

tontilla niitä kasvaa, ihan tossa ulko-oven edessä. Pitää tuoda niitä sisällekkin kun ovat niin kauniita. Ollaan vanhemman tytön kanssa kovia keräämään kukkia,aina postinhakureissulla tai muuten vaan. Tyttö huolehtii että ruokapöydällä on aina kauniita kukkia.

 

Viherpeukalo...

herää minussa ja innostuin ostamaan kasvihuoneen! Kokoa komeudella on n. 35cm*35cm
ja korkeutta n.40cm.

Kasvihuoneessa kasvaa, rosmariini, basilika, sitruunamelissa ja kanelibasilika. Ehkä innoittavin ostokseni pitkiin aikoihin!

Mieli maassa

Nyt mennään harmaalla alueella. Mikään ei inhota niin paljon kun ilkeät ihmiset, ne jotka eivät asioista tiedä ja hanakasti tekevät omat päätöksensä. Ihmiset jotka rikkovat luottamuksen ja olettavat liikoja. Mitta alkaa olla täysi. Otin sahan käteeni ja rämmin umpiheinikossa omenapuun luo. Pyysin siltä lupaa yhteen vankkaan oksaan josta tehdä saunan oveen kahva. Siinä veistellessäni ymmärsin kuinka rikas olen. Mikään tai kukaan ulkopuolinen ei saisi päivääni pilata, niimpä jätänkin tämän kirjoituksen ainoaksi pakinaksi tällä palstalla. Enää en tähän sorru. Tämän blogin idea on kuitenkin tuottaa hyvää mieltä ja iloa ja kenties uusia ideoita kaikille ketkä tänne eksyvät.
Mutta haluaisin silti että asuisimme kaukana sivistyksestä,vain me lapset ja eläimet. Omalla tontillamme. Ilman puhelimia ja autoa. Hevoskärryllä mentäisiin, lipat vinossa kohti tulevaa...toivossa on hyvä elää.

ajatuksia listaksi saakka

Rakastan perhe-elämää,en vaihtaisi sitä mihinkään
Lapset ovat elämän suola,niinkuin aina jankutan
Rakastan miestäni, kukaan ei ymmärrä minua yhtä hyvin kuin hän

Haluan elää luonnon lähellä, keskellä sitä. Kuunnella kun kuikat huutavat järvellä ja pöllöt metsiköissä.Kaulushaikara huhuilee kaislikossa, kun joutsenet lähtevät syksyllä ja saapuvat taas keväällä, sydämeni hypähtää ilosta. Olen onnellisempi kuin koskaan ennen, kukaan ei odota minulta enempää kuin itse teen. Nautin arjesta ja pienistä projekteista.
En ole sohvan asukki
En katso televisiota kesällä, kuuntelen kyllä radiota ja luontoa
Pidän itseäni hiukan hulluna, mutta se on vaan hyvä. Normaali on liian alentava käsite.
Olenhan löytänyt toisen hullun vierelleni.
En omista pitkää pinnaa, sen olen perinyt isältäni. Käsittelen vielä asiaa, mutta en onneksi hössötä.
Nyt laitan koneen  kiinni, iltaaurinko huutaa luokseen.
Hyvää kesää kaikille!