Suuri K-sana

Luimpa tässä taannoin nuoren naisen kirjoittaman kolumnin kuolemasta ja hämmästyin kovin. Nyt en muista kirjoittajan nimeä, saatikka lehteä. Mutta jutun sisältö oli hyvin negatiivinen ja ahdistava ja sellaiseksi se oli tarkoitettukkin. Koska kirjoittaja koki kuoleman juuri sellaisena ja viittasi jopa kärsivänsä suoranaisesta kuolemanpelosta. Jutun kirjoittaja oli n.25 vuotias. Tämä kolumni sai minut ajattelemaan paljon ja jäsentelemään asioita omassa mielessäni, ja kysymään suuren kysymyksen. Pelkäänkö kuolemaa? Nyt olen saanut vastauksen, se on niin selkeä ja palaset ovat loksahdelleet paikoilleen, etten voinut olla kirjoittamatta siitä tänne. Joulupyhäni vietin sairaalassa, kotiuduin eilen, kolmen pitkän ja piinallisen päivän päätteeksi, voin vain sanoa, oma koti kullan kallis. En kokenut raja ilmiöitä tai nähnyt valoa, mutta kaiken kivun keskellä mitä kolme päivää jouduin kestämään ajattelin myös kuolemaa ja se selvensi minulle itseään. Minä en pelkää kuolemaa, enemmän pelkään sitä että kerkeän tehdä jotain tyhmää ennen kuolemaa tai olla tekemättä. En juokse sen kanssa kilpaa, koska haluan nauttia päivä kerrallaan, joten minulla on varmasti vielä paljon mahdollisuuksia möhliä elämässä ja oppia myös. On harmi että moni kokee asian niin ahdistavana, heillä saattaa kuitenkin taustalla olla omat varteenotettavat syyt. Minä en näe kuolemaa vaanimassa minua tulevaisuudessa tai odottamassa. Se tulee sitten kun sen aika on. Jos murehtisin sitä nyt menettäisin arvokkaan hetken elämästäni tuntemattoman murehtimiseen. Myönnän kyllä jos joku olisi sairaalassa minulle tarjonnut pillerin jolla pääsisin kolmen päivän koomaan, jotta en tuntisi kipujani, olisin varmasti ottanut sen. Koin myös sairaalassa hetkiä jotka pistivät kovin miettimään. Vieruspotilaanani oli vanha mies joka oli toispuoleisesti halvaantunut, mies käytettiin aivokuvassa ja annettiin hänen odotella tuloksia siskonsa seurassa vuodeosastolla. Hän oli hyvin vanha ja vaikutti väsyneeltä. Hänen teki mieli kahvia.Sisko hössötti vieressä ja ei ollut uskoa veljensä halvaantumista. Tähän asti mies oli elänyt yksin. Nuori lääkäri tuli vihdoin miehen luo ja kertoi tämän kuvista käyneen ilmi että hänellä oli käynyt aivoinfrakti. Lääkäri kysyi oliko potilaalla jotain kysyttävää. Ei ollut. Niimpä lääkäri vaihtoi paikkaansa ja meni kertomaan viereiselle potilaalle tällä olevan keuhkokuume ja sydämen vajaatoiminta, hänelläkään ei ollut kysyttävää. Ajattelin ensin että ompa raakeeta, tuollain vain töksäyttää tieto ja häipyä paikalta, mutta myöhemmin ymmärsin että lääkäri teki vain työtään. koko osaston henkilökunta olivat kyynärpäitä myöten töissä ja silti he huolehtivat hyvin joka potilaasta. Ajattelin itsekseni että jos joskus noin vanhaksi elän niin varmasti jo mieleni sopukoissa mietiskelen että olisin aivan valmis lähtemään täältä maan päältä kuin jäädä letkujen varaan elämään. Mutta mistä sitä tietää. Nyt tiedän ainoastaan sen että en pelkää kuolemaa, koska se ei ole osoittanut olevansa minulle selvä uhka. Joten nyt vuodelevossa voin taas ajatella asioita maan ja taivaan väliltä, yrittää saada ne vaikuttamaan edes hitusen järkeviltä. Kapinoin kolumnisteja vastaan ja taivastelen ruoan hintojen nousua. Ja näin vain päivä kerrallaan eteenpäin.

Rotikan 1-vuotispäivät

Joulukuun 10pv vietettiin Onda neidon syntymäpäiviä. Elo Rottweilernarttuna näyttäisi olevan melko mukavaa, joten kerronkin kaikille miten Onda aikaansa käyttää täällä meillä. Onda rakastaa ulkona olemista, se tekee ilohyppyjä ja loikkia unohtamatta jahdata tilan kissoja tai ihan vain lenteleviä lehtiä. Ondan kaverina viihtyy amstaffimme Paco, joka espanjalaisvahvistuksena tuli meille n. vuosi sitten. Pacon tarkkaa ikää ei tiedetä, tiedetään vain se että ne lisääntyvät harmaat karvat sen kuonossa, johtuvat Ondasta. Tämä toiminnan nainen ei jätä mitään puolitiehen ja sen tietävät kaikki. Osansa sen vahtivietistä saavat lenkkeilijät, autoilijat ja mopoilijat. Kun tuo talventulokin näyttää nyt olevan niin hidasta kuin viiliä venyttäisi, alkaa selvästi jo koiriakin tympiä nämä "koiranilmat". Katolta putoavat lumet saavat rottweilerimme kuuluvaan hälytysvalmiuteen oli vuorokaudenaika mikä tahansa. Myös kirkas tähtitaivat ärsyttää ja epäilyttää vahtiamme, joten aikaajoin sitä täytyy komentaa...tähtitaivasta siis. Neitokainen suhtautuu kaikkiin epäilevästi kuin neuvostoaikainen agentti eikä pidä mitään itsestäänselvyytenä. Mikä onkin ihan ok, mutta silloin tällöin voi sen kanssa joutua läheltä piti tilanteisiin. Vain lähinnä sen takia että ihmisillä ei ole mitään itsepuolustusviettiä vaikka oven takana haukkuu rotikka. Pyydänkin siis, älä tule sisään koputtamatta, älä tule sisään olleenkaan...ennenkuin joku avaa sinulle oven, muuten saatat poistua meiltä kilonpalasina ja pienoinen koirakammo taskussasi. Tätä rotua ei pidä aliarvioida, joten myös sen rakkaus (jos sen saa) on ehdoton, siihen  voi luottaa kuin kallioon. Se suojelee perhettään urheasti, rakastaa lapsia, suostuu olemaan päivittäin nutjutettavana ja rakastettavana niin kauan kuin haluat. Mutta se haluaa myös tehdä töitä, joten sekin sille sallittakoon, se haluaa etsiä, jäljestää, löytää, kuunnella sinua ja toimia ohjeittesi mukaan. Se nukkuu vaikka kyljessäsi joka yö, jos 40 kiloisen unilelun siihen haluat. Joten mitä muuta voisimme enää toivoa tältä muhti-mammalta? Noh, varmaankin sitä että se osaisi joskus vaihtaa vapaalle:)

Kevään käsitöitä

Sain ostettua ihania kankaita! Ja haalin niitä pakonomaisesti kokoajan lisää, jotain on niistä syntynytkin. Ja mulla on taas edessä sohvankunnostusprojekti...katsotaan mitä siitä tulee. Tällä hetkellä keskeneräisiä projekteja on jo muutama, hiljaa hyvä tulee

Irma-Liisa

Mistä tietää että Rantalaan on tullut kesä? No siitä että pihalla hyppii pupu. harmaa belgianjättinaaras jatkaa perinnettä tänä kesänä ja on hänelle poikakaverikin tulossa, laitan kuvan kunhan herra saapuu taloon. Kevät on mennyt niin vauhdilla että äkkia havahduin keskellä vihreää loistoa, kukkia pitää tuoda ja kasvihuone laittaa kuntoon!

Onda

Ihanainen pieni rottweilerin pentu on ujuttanut itsensä sydämiimme ja kotiimme. Ondasta olisi tarkoitus tulla käyttökoira ja suuntaamme hänen kanssa palvelukoirapuolelle, katsotaan myöhemmin tarkemmin mitä kaikkea lähdetään treenaamaan:)

Vanhalle vuodelle

Hieman palataan kuvien kautta vielä vanhan vuoden puolelle, mut on siellä kuvissa jotain uuttakin ja pientä:)