Keskeneräisyys kunniaan

Minulla näyttää olevan taas sata projektia kesken. Niitä lojuu pöydillä, kaapeissa, laatikoissa ja kurkkii joka nurkan takana. Taitaa olla koko tila yhtä projektia. Mutta en anna niiden masentaa ja ahistaa taikka kerääntyä kiviröykkiöksi niskaan. Päätin että selviän niistä yksi kerrallaan, kunnialla.
Keskeneräisinä töinä; kaksi villapaitaa itselle, yksi Möyhille, tyttöjen huoneen listat, päiväpeitto Möyhille, postilaatikon maalaus, kehrääminen...vanhoista farkuista tyynynpäällinen...

Olen myös tehnyt huomion...jos projetit valmistuu ja niitä ei ole...paikkaan nopeasti tilanteen ja laitan ne sata rautaa tuleen:)

Eli ihmistyyppinä olen kyllä suorittaja, mutta suorittaja omilla ehdoilla. Jos nämä olis koulutöitä venyttäisin niiden kanssa vielä pitempään.

Jatkan siis aherrusta...Seuraavaksi voisin sitten esitellä niitä valmiita projekteja!

Vessaremppa

Meidän perhe siis asuu vanhassa, puoliksi jo yli satavuotiaassa hirsitalossa. Kolme kammaria ja tupa ja eteiset. Viime syksynä meidän vanha kaivo sanoi sopimuksensa irti joten jouduttiin massiiviseen kaivoremppaat (standardien mukaiset...)

Jotta homma ei kuitenkaan olisi ollut liian helppo...totesimme että vanhat putket sijaitsevat liian alhaalla ja olisi pitänyt räjäyttää puoli taloa että olisimme voineet saada vessan käyttöön , kun vessa oli menossa purettavaksi kuitenkin. No, pitkästä tarinasta lyhyt. Kaivot uusittii, tuli easy kivi systeemi...mutta jouduttiin kuitenkin aloittamaan vessaremppa HETI...

Uusi vessa tehtiin nimittäin puoliksi kylmän kuistin puolelle...joten kuisti täytyi purkaa sisältä (villat pois) ja laittaa kunnon eristeet ja nostettiimpa kattoakin siinä samalla.

Tässä vaiheessa meinasi päästä jo itku! Ajattelin ettei projekti valmistu ikinä. Meillä oli tässävaiheessa kuitenkin vielä vanha vessa käytössä. Kun uusi saatiin siihen vaiheeseen että pönttö tuli paikalleen, alettiin purkamaan vanhaa vessaa. Nyt meillä ei ole suihkua sisällä, ainoastaan pieni mutta uutukainen vessa:)

Eteinenhän oli ennen yksi iso huone, mataline kattoineen. Tätänykyä eteinen on jaettu kolmeen, ulko, sisäeteiseen ja vessaan. Katto on korotettu (kurkihirrellä) ja navetan vintiltä raahattu vanhat lasiovet melkein alkuperäiselle paikalleen. Tapetti on Vallilan.

Oli päätetty että pieni vessa on sitten "lasten vessa", mutta mikä meni vikaan kun äiti laittoi sinne vähän rajumman tapetin!?

Mutta olen valintaan erittäin tyytyväinen. Tapetti löytyy Ellokselta!

Eteisen katto on vielä kesken ja listoja puuttuu, jaampa niitä täällä kunhan tämäkin projekti on joskus valmis!

Rantalan arjen haasteet

Neljä lasta ja mies. Siinäpä haastetta kerrakseen selviytyä arjen koukeroista. On päiviä jolloin haluaisin ottaa kalenterin seinältä pois ja polttaa. Se on niin täynnä sovittuja menoja ja velvotteita että melkein ahdistaa.

Me ollaan luovuttu lampaista! Ajatus oli oikeastaan ilmoilla ja viime syksynä, että odotetaan poikimiset ja sitten kaikki myydään pois. Ja niin kävikin. Alituinen heinän kanssa puljaaminen tekee tehtävänsä ja minullakin todettiin astma viime syksynä. Tallia ovat asuttaneet ainoastaan possut. Keväällä tekemäni pihatto on ollut tyhjänä kesän ja nyt laskettiin possut sinne nautiskelemaan syksyn viimeisistä aurinkoisista päivistä. Tulee taas niitä pitkiä päiviä kun ollaan tallissa karsinoissa. Onneksi possuja on monta, joten seuraa riittää.

Jos kaikki menee hyvin on meillä talven aikana pari pahnuettakin syntynyt:)

Olen alkanut siivoomaan karsinoita ja ajattelin possunassuille virittää jouluvalot talliin. Ne kun on suhteellisen turvallisetkin. Lämpölamppujen kanssa joutuu kyllä pelaamaan talvella jottei possunalut kylmety. Meillä on aikaisemmin yksi possu ollut tiineenä, mutta menetti kaikki porsaat. Pampille jouduttiin tekemään sektio ja näin onneksi pelastettiin rouvan henki! Tätänykyä Pampi asuu nastolassa uuden perheensä kanssa:)

Tässä kuva Pampista kesken operaation. Eläinlääkäri joutui tekemään hätäsektion meidän keittiön pöydällä sunnuntaina!! Oli avain kaksi vaihtoehtoa ja päätettiin kokeilla josko selviäisi sektiosta. Se on rautainen possu tuo Pampi. Kaikkea hyvää hänelle hänen elämäntiellään!

Tässä kuvassa Matleena työntelee jumppapalloaan. Se on hänen sulho kiima aikoina:)

Kesää kuvina

Kesä on melkein ohi. Syyskuun lapsena rakastan syksyä ja en tunne surua kun lehdet alkaa putoilemaan puista. Tänä kesänä on päästy hikoilemaan lakanoissa ihan tarpeeksi. Suuren helpotuksen arkeen toi kuitenkin palju. Siinä jos missä on tänä kesänä vietetty laatuaikaa perheen kanssa!

On nautiskeltu ihanasta saimaasta!

Mutta, löysimpä itseni myös merenrannalta!

Sikamaisen kuuma!!

Rentoudu jo hyvä nainen!

Kumpa sitä osaisi ottaa yhtä rennosti kuin Matleena? Mutta ei, kesä painaa päälle ja niin myös kaikki tilan hommat. Ruohonleikkuri huutaa armotta joka viikko, lapsia paimennetaan,lampaista puhumattakaan. Laitumella on koirakin mutta se karkailee ihmisten luokse pihalle vaatiman hellyyttä....vie koira takaisin...
huomaat lampaiden pitävän kokousta kylätiellä...paimenna lampaat laitumelle.

Vedet on loppu...uutta vettä hakemaan. Lapset keksivät tauotta jotain puuhaa johon on puututtava ennenkuin päitä halkee. Pihakiikut kaatuu, vasara ja naulat on 2 vuotiaan käsissä...

Tässä vaiheessa tekee mieli...joko tupakkaa tai kaatua keskelle pihaa kuten Matleena!

Jotta ei arki olisi liian tylsää kehitin itselleni vielä pikku homman...

Mustaherukan, vadelman ja nokkosen lehdet ovat juuri sopivia kerättäviä nyt! Koko leivinuunin päällinen on täynnä lehtiä. Keräsin myös siankärsämön lehtiä...horsman lehtiäkin pitäisi kerätä...eli Hulluna Hortaan!! (Kirja)

Viimeiseksi haluan laittaa kuvan tilamme uudesta tulokkaasta, pikkupässistä nimeltä Suklaa-Rusina:) Pässykkä on puhdas suomenlammas. (äiti linjaa 23 ja isä 33).

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

Maalari maalaa...lattian!

Viisi vuotta on kulunut tässä torpassa ja nyt on aika tehdä pieni päivitys.

Tumma, puunvärinen lattia saa väistyä....

Ja valkoinen saa vallata tuvan!

Maalina käytin Betoluxia. Vaatii pitkän kuivumisajan...tai kenelle viikko nyt on pitkä?

Puu on kaunis materiaali, mutta kun sitä on tuijotellut viisi vuotta katossa, seinissä ja lattiassa tulee tarve hieman uudistua. 

Suurin haaste oli tyhjentää tupa. Sitä tavaran määrää!!Ja painavat vitriinit...joten viikon elimme "puolella tuvalla".

Laitan lisää kuvia ku projekti on täysin valmis!

uusi täkkiprojekti

Minä jatkan näiden täkkien kanssa, kangas on ellokselta, sisälle laitoin vanhan kevyen päiväpeiton. Tällä kertaa tikkasin käsineen koko täkin! Lankana vahva ruskea puuvillanaru. Itse en saa vielä hyvää jälkeä jos koneella tikkaan. Eikä käsineen tikkaamiseen mennyt kuin kaksi päivää.

Ja siitähän tuli ihan raikas!

Pietarin tuliaisia

Meille tuli kuukausi sitten uusi perheenjäsen Pietarista.

Muistatteko vielä Pacon? Paco tuli meille espanjasta. Paco oli minulle se yksi ja ainoa, se yksi koira joka on todella koskettanut minua ja syvältä. Meillä oli viha/rakkaussuhde. Mutta se rakkaus olikin jotain todella suurta. 

Kun odotin kuopustani joka potki vielä mahassani, Paco makasi sängyllä vieressäni ja painoi aina kuonon mahaani vasten. Siinä se sitten nukkui:) Siinä koirassa oli sitä jotain. Paco oli minulle se piikki lihassani ja vitsailin aina että se varmasti elää vielä 15 vuotta...ihan kiusallaan.

Vaan toisinpa kävi. Pacon vei imusolmukesyöpä ja meidän yhteinen, pari vuotta kestänyt matka katkesi ikäänkuin kesken. Paco sairasti koko kesän. Tiedettiin isännän kanssa, että joku sillä on, kun on vauhti niin hidastunut, mutta ei tiedetty mikä. Diagnoosi saatiin lopettamista edeltävänä päivänä. Syöpä.

Paco jätti tyhjän paikan sydämeeni. Ja rahille, joka on tuvassa. Äkkiä siinä ei ollutkaan ketään. Aika kului ja kevät alkoi hiljaa tulla.Katselen jokapäivä Pacon hautaa ikkunamme edessä. Ikävä. Kunnes löysin kuin ihmeen kaupalla ihmisen joka kuuluu Pietarin vapaaehtoisiin ja tuo kodittomia koiria suomeen, loppu onkin jo arvattavissa. 

Tällä kertaa toiveena oli pieni koira, ja sen me myös saimme! Täydellinen, pieni Lulu joka on hurmannut meidät kaikki. Ja helpottanut ikävää. 

Eteenpäin siis ja avoimin mielin!

Möhö

Vaikka lumi peittää maata, emme me toimettomina istu sisällä. Lapsia leikittää ja minussa on virtaa joten kävin vanhan projektin kimppuun.

Tarvittiin siis matto. Vanha, mutta silti siisti.

Sisälle taittelin tarpeettomaksi jääneen petauspatjan. Nyt tarvittiin enää lankaa ja neula, vahva neula!
Käsineen tehtynä tämä projekti olisi kivulias joten avuksi tarvittiin myös pihdit.

Puolitoistatuntia myöhemmin...

Meno alkoi olla jo kovin vauhdikasta. Lankana käytin tässä vahvaa puuvillanarua. Tämähän olisi  kiva myös ulos?!

Puolitoista tuntia vauhdikasta hyppimistä....

Eikä ne väsy vieläkään!

Kuivalihaa

Koska meidän perhe on suuri lihan kuluttaja, oli vain ajan kysymys koska aletaan sitä kuivaamaankin. Nyt kun pakkaseen on kertynyt vuohen, hevosen ja sian lihaa on pakko alkaa suunnittelemaan uudenlaisia reseptejä.

Nuo jenkkilästä tulevat beeffit on niin törkeen hintasia että pakko koeilla siis itse.

Aloittakaamme hevosenlihasta siis...

Otin lihan pakkasesta sulamaan, tätä oli n. 600g köntti.

Sulatuksen jälkeen paloittelin lihat syiden suuntaisesti suikaleiksi ja maustoin.

Mausteina käytin grillimaustetta, suolaa ja cayennepippurijauhetta, ripaus sitruunamehua.

Lihat olivat tässä marinaadissa vuorokauden jääkaapissa...

Seuraavana päivänä laitoin lihat sukkapuikkoihin ja uuniritilälle roikkumaan.

Tuoksuivat jo tässä vaiheessa taivaallisilta...

Nyt nämä herkkupalat ovat seuraavat 10 tuntia meidän uunissa (ilmakierto!) n.70-80 asteessa.

Raportoin varmasti onnistuiko tämä satsi:)

Lampolassa on ruuhkaa

Lampolaan on tullut uusia naamoja. Siellä on pieniä pässi ja uuhikaritsoja. Meidän uuhet on näköjään tehneet sisäisen sopimuksen joka vaatii että jokainen karitsa tulee olla toisensa klooni....samalla värityksellä siis mennään.

                                                                Kuin ilmetty isänsä!

                                                                         Toinenkin!

                                                     Taas yksi....mistä näitä oikein sikiää?!

Kaikki ihmettelevät näitä pieniä ja hentoisia otuksia. Elias tutkailee jälkikasvuaan rauhallisesti ja kiinnostuneena. On hyvin varovainen. Elias on ollut nuorena myös musta. mutta ensimmäisen keritsemisen jälkeen villa kasvaa harmaana.

                                                     Eliasta kiinnostaa kamera, mikä tuo on?

                                                                Onko se syötävää?.........!!

                                                      Pitääkö sille poseerata? Onnistuu!

Me odotellaan vielä uusia tulokkaita. Tulisiko sieltä jotain muutakin väriä? En tiedä, mutta sen tiedän että lampaat nauttivat aurinkoisista päivistä kun pääsevät jo pihalle.

Rokotuspäivä

Tänään on rokotuspäivä
Kaikki minipossut saavat rokotteet ja pystyn siirtämään jo pihatarhaan.

Tätä ovat odottaneet possut ja emäntä taas vuoden. Saa tönkiä maata mielinmäärin ja paistatella auringossa.

Tänä kesänä ajattelin soveltaa possujen aitaukseen jotain hauskaa ja uutta, nimittäin mutalikon.
Kunhan tämä projekti valmistuu laitan siitä varmasti kuvia!

Vanhemmat possut rokotetaan kerran, nuorin kaksi kertaa. Sain eläinlääkäriltä koko putelin, näin tämä käy helpoimmin.

Koska meidän possut on vapaa kasvatettuja eivätkä sisäpossuja niiden kuskaaminen esim. eläinlääkärin vastaanotolle aiheuttaa suurta stressiä porsaalle...ja emännälle....ei muuta kun piikkiä niskaan!

Ahvenanmaanlammas on kompaktin kokoinen, ainaskin tälle emännälle.
Ihastuin affeihin värikirjon takia, ihania värejä ja kuvioita. Koska lampaan pito meidän tilalla on minun hommaani halusin rodun jonka liikuttaminen yksinään ei olisi minulle ongelma.

Siispä näitä mammoja jaksan jopa minä nostella ja pyöritellä.

Emma on suurisilmäinen kaunokainen.

Paheena ainoastaan hihojen syöminen ja ruoan etsiminen taskuista.

Pilvi on myös väriltään vaalea. 

Korvamerkkien avulla erotan helposti toisistaan. Muuten tunnistan silmistä. Pilvissä on 75% affea ja 25% kainuunharmasta. 

Pilvi on hieman arka mutta reipas. Tällä hetkellä keinuu laivan kokoisena poikimiskarsinassa.

Elias on komea affepässi. Luonteeltaan rauhallinen ja reilu. Omaa jo nyt vuotiaana komeat sarvet joissa on hienot tribaalikuviot. Villa on ensimmäisen kerinnän jälkeen paljastunut siniharmaaksi. 

Myrskyllä on myös sarvet, vaikka uuhi onkin. Minulla on sarvellisia uuhia kaksi. Se huono puoli noissa sarvissa on että ovat yleensä aidanraossa jumissa. Myrskyn väritys on mufloni. Erittäin kiltti luonteeltaan.

Pai on parivuotias uuhi. Vaalea mustilla jaloilla, päässä myös mustaa. Kiltti mutta hiukan arka.

Pässimme on linjaa 9. Pekka

Uuhet ovat linjaa 4

Lampaat ovat hyviä lemmikkejä, kunnon tuotantoeläimiäkin. 

Lampaat hoidan itse, keritsen kaksi kertaa vuodessa, pesen villat, karstaan...

joko huovutan villaa tai kehrään langaksi. Joka vuosi menee vähintään kaksi lammasta teuraaksi. Näin pakkasessa on aina lihaa ja kauniita taljoja tulee tasaisin väliajoin.

Tällähetkellä navetassa on 8 affea sekä 1 kuttu kahsen kilinsä kanssa.