maanantai 31. maaliskuuta 2014

Tapetointia

Vaikka sanotaankin että  * köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, tässä tapauksessa osoitan tämän uskomuksen vääräksi.

Eteiseen täytyy saada tapetti.....
rahapussi loimottaa tyhjyyttään........

Parolan aseman kirjasta löytyi omatekoisen liisterin ohje........hmmmmmmm.............

Liisteri kiehumaan ja lastenkirjoista sivuja repimään
(kirjat on löytyneet kierrätyksestä)

Tapetin nimi on  *Villejä eläimiä - kirjan mukaan!


Tässä touhussa meni kaksi iltaa, tästä tuli mainio :)

Ohikulkiessa olen lukenut välillä pätkän "kirjasta"

Eli, jos kaapista löytyy vehnäjauhoja olet jo vahvoilla ja joku vanha kirja jonka tekstit ja kuvat voisit kuvitella koristamassa seinääsi. Jos joskus tuntuu että nyt sai riittää ja haluaisi tämän tapetin pois, ei hätää! Se lähtee vedellä!! Ja ei muuten lähde kaupan liisterillä laitetut tapetit niin helposti!!!!

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Porsaita äidin oomme kaikki

Meillä on miniporsaita. Kaikki lähti siitä yhdestä, ja se oli menoa. Suosittelen possua kaikille, se on mahtava eläin. Meillä possut ovat lemmikkejä, tuotantoeläimiä, terapiaeläimiä, rakkaita, lasten ystäviä...Possu on viisas ja lujatahtoinen lemmikki. Se vaatii pitkäjänteisyyttä omistajaltaan ja valtavasti ymmärrystä. Mutta se on myöskin uskollinen kumppani, kellontarkka ruoka-ajoistaan ja luotettava.

Se on ruokailutavoiltaan sika, ihan täysin. Meille tullessaan possut ovat asuneet sisällä ensimmäiset pari kuukautta. Possu on ollut sängyssä isäntäväen kainalossa.Sohvalla kainalossa rapsutettavana. Se on tehnyt tarpeensa kylpyhuoneessa olevaan pissi ja kakkalaatikkoon. Possun kakka ja pissa ei haise.Jos se saa puhdasta kotiruokaa eikä teollista rehua. Possu on meidän biojäteroskis ja hyvä sellainen:)

Perheessä on Pampi (emakko), Doris (emakko), Matleena (emakko) ja Kalle (Jokiviinikan Clark, karju).Kalle on meillä ylläpidossa. Possut saavat hyvälle tuulelle, niiden röhkiminen on jutustelua, kiljumiset on erimielisyyksien selvittelyä.  Meillä possut asuvat tallissa ja elävät possumaista elämää. Parasta on pehkuihin kaivautuminen ja kaiken tönkiminen vahvalla kärsällä, kaikki possut saavat toteuttaa sisäsyntyisiä tarpeitaan kesäisin ulkona. Meidän possut eivät ole valjaita nähneet, ne viilettävä pihalla vapaana, kesäisin:)


Tilamme on rekisteröitynyt sikatila. Meillä on oma merkintätunnus. Minipossutkin pitää ilmoittaa kuntaan, ei pelkästään tuotantosikaloiden hommaa...possut saavat sikaruusurokotteen kaksi kertaa vuodessa.
Possut rakastavat rutiineja ja turvallisuutta. Rauhalliset liikkeet ja matalat äänet eivät stressaa possua. Stressaantunut possu on usein karvaton. Mutta niinkuin väreissä on karvan määrälläkin eroa possukohtaisesti. Possut ovat herkkusuita ja meillä suurinta herkkua ovat digestive keksit, muuten possun ruokavalio koostuu kotiruuasta ja kaurasta. Proteiinia ei ruokavaliossa välttämättä tarvitse olla. Suolaisia tai liian sokerisia ruokia olisi hyvä välttää. 


Possu on mainio lemmikki. Täydellistä possunelämää se pääsee kuitenkin elämään vain maalla. Siellä se voi toteuttaa tonkimishalujaan ja nauttia lajitovereiden seurasta.  Suosittelen:)


Peittoprojekti

Minä rakastan yli kaiken vanhoja vilttejä. Varsinkin unelmoin vanhoista silkkitäkeistä.Niitä ei vaan ole meille eksynyt yhtään!? Sain siis kuningasidean ja käyttää vanhat virttyneet päiväpeitot uusien kankaiden avulla ihaniksi täkeiksi:) Tässähän on vaan mielikuvitus rajana, halusin siis jotain raikasta...

Kevään kunniaksi siis keltaista, kangas löytyi ellokselta ja maksoi n. 4e/m, ompelutarvikeliikkeistä hankin ompelukoneeseen kestävämpiä neuloja (jeans)


Ja juuri kun pääsin vauhtiin, oli viimeinenkin vahva neula poikki....eli ompelemisen kanssa täytyy olla maltillinen.Ei saa vetää kangasta. Nyt vaan odotellaan koska eksyisi taas ompelutarvikeliikkeeseen, sitten projekti jatkukoon. Hyvää kannattaa odottaa:)



lauantai 29. maaliskuuta 2014

Rantalan Mesi & Marja

Elsa pyöräytti  kauniit kilitytöt iltapäivällä. Nämä ovat jo toiset kilikaksoset jotka Rantalaan syntyvät. Edelliset taisivat syntyä 2012. Ja kyllä ovat nättejä ja pehmoisia. Näistä ainaskin toinen jää kotia jatkamaan sukua. Toukokuussa olisi tarkoitus tilalle saapua jotain perin erikoista, mohairvuohipukki. Se onkin sitten jo tarina erikseen, mutta pukkia täällä jo kovasti odotellaan:)


Lyhyen lyhyt talvi

Talvi kävi vain tervehtimässä kaurapeltoa. Se puhkui ja puhalsi sen huuruun.


Silti en malttanut olla ihailematta tätä maisemaa, se oli niin karun kaunis.


Tästä taaplaan päivisin ohi. Koirat juoksevat pellolla ja lapset. Näissä maisemissa lampaat laiduntavat (eivät kuitenkaan kaurapellolla;))


Taivas vaihtaa väriään kilpaa minun kanssa, kumpa saisin vielä kuvata illan viime säteen.


Tulihan se sieltä:)

torstai 27. maaliskuuta 2014

Taljoja


Voi tätä ihmettä ja kummaa. Mitä ovat nämä pehmeääkin pehmeämmät matot? Veikka kipristelee varpaidensa välissä vuohipukin hienoa taljaa.Kaikista tuli hienoja, saimme irrotettua taljat siististi ja nyt ne lämmittävät koko perhettä lattioilla ja sohvalla.     http://www.taljatukku.fi/