Tipuja kasvamassa

Kuva pääskysen pesästä. Kyllä tuo muna on niin mini. Tuntuu aivan mahdottomalta että sieltä jokin elävä olento kuoriutuisi?

Meillä omat kanatipuset totuttelee eloa isompien kanssa turvallisesti vielä verkon läpi. Kasvamassa siis jättikochin tipuja. Tulossa iittiläisiä maatiaiskanan tipuja, brahmoja, ankkoja, fasaaneita ja myskiankkojankin jossakin vaiheessa:)

Mitä onnellisuus on?

Onni on meillä kylässä. Se on meillä itseasiassa joka päivä. Se ei piilottele itseään eikä tuo itseään niukasti julki, vaan se rönsyilee ja on välillä jokapaikassa samaan aikaan.  Se ei katoa vaikka välillä se antaa tilaa myös surulle. Se ei luovuta vaikka välillä päivät ovat verhoutuneet paksuun harmaaseen pilveen ja kyynelten virta on loputon ja lohduton. Vaan se asuu meissä kaikissa. Toisilla se on haudattu syvälle sisimpään koska uskotaan että liiallinen onni on huono enne, huonot ajat ovat tulossa...kuitenkin. Ei uskalleta nauttia onnesta eikä anneta sen näyttää todellista minäänsä. Hymyily voi kuulua myös näihin asioihin.Eikä syy olekkaan huonossa hammasrivistössä, vaan pelko. Toista äärilaitaa onni edustaa silloin kun ihmisen hymy kaunistaa kasvot ja luo auringon niille, se tarttuu myös kanssaihmisiin. Onni kulkee hymyn mukana ja voi tarttua monenkin mukaan, naurun avulla se suorastaan rynnii ihmisestä toiseen.

 Kuinka onni sitten löytää hyvän kodin? Ei se löydäkkään, vaan se kutsutaan sinne. Sille ovet ovat aina avoinna ja se on toivottu vieras joka taloudessa. Joillakin se viipyy koko ikänsä, joiltakin se katoaa kuin jälkiä jättämättä. Onni ei kestä kateutta, ei myöskään itsekkyyttä.Vaan  sen juuret kasvavat syvälle maahan jos se saa elää ihmisessä ja ihmisten kanssa jotka eivät ota elämää liian vakavasti, eivätkä huolehdi tulevia. Jokainen haluaa onnen kukoistavan, ja sen saa jopa kukkimaan kun kasvaa itse ihmisenä. Oppii toisen kunnioitusta ja kärsivällisyyttä. Omaa hyvän sydämen ja empatiaa. Mustasukkaisuus ja omistuksenhalu tappaa onnen. Silloin onni pakkaa tavaransa ja häipyy vähin äänin. Se jättää jälkeensä tyhjän harmaan aukon, jossa rikkaruohot kasvavat asfaltin läpi. Se missä onni nyt asuu, siellä kasvaa voikukka ja lupiini. Siellä on pieniä sinisiä silmiä ja nöpöneniä. Karvasia tassuja ja villakorvia. Kauniita sulkia ja töpselikärsiä. Se häärää siellä ja nauttii lämmöstä ja auringosta, se kuivaa kyyneleet ja sateen kastelemat vaatteet. Se peittelee illalla ja antaa hyvänyön suukot. Sitten sekin nukahtaa. Kunnes se aamulla herää kukonlauluun.

Onni asuu siis meissä kaikissa kun sille vain antaa mahdollisuuden. Jotta hymy ei olisi katoavaa kansanperinnettä ja se uhkaisi häipyä sinunkin naamaltasi liian helposti, hengitä syvään ja keskity olennaiseen. Mikä elämässä on kuitenkin tärkeintä?Kun tietää vastauksen tuohon kysymykseen, hiipi hymykin hiljaa sinunkin kasvoillesi.

Ihanaa aurinkoista kesää kaikille!

t.Rantalan väki

Kesäfiilis

Talven puuhia

 Muutama kuva niistä, jotka aikaamme ovat verottaneet:) Aloitimme makkarimme ramontoimisen eli vanereitten poiston seinistä jotta kauniit hirret pääsevät oikeuksiinsa! Ja yllätyksenä sieltä löytyi myös ikkunalle paikka! Lisää valoa sanon minä! Laskin että talossa on 13ikkunaa...ei ole pimeä pirttimme...ei. Uusina perheenjäseninä on toivotettu ihana minipossumme Pampi joka joulunalla liittyi joukkoomme, sotkettuaan neliöitämme sisällä ja viihdytettyään meitä täällä pari kuukautta muutti se omaan karsinaansa navettaan lampaiden ja vuohien naapuriksi. Viikonloppuna olisi tarkoitus hakea Pampille kaveriksi luomuherätyskello eli kukko. Jotta talvella ei olisi kerennyt vaipua masennukseen tai keväällä väsymykseen oli jouluna työn alla rottweilerimme 6 iki ihanaa pentua. Kaikki tyttöjä! Se oli savotta se, mutta kaikki löysivät hyvät kodit todella nopeasti. Pentuaika oli värikäs ja antoisa.....Itsenäisyyspäivänä juhlimme ihan kunnolla (itse olen kameran takana) mutta vietimme pienimuotoisen "kinkerit" Isännän tekemän pöydän tuolin ja itsenäisyyspäivän kunniaksi! Hyvää alkavaa kevättä kaikille!!