Minua on siunattu...

niin monella asialla, ja olen niin onnellinen monesta asiasta. Eilen tuli hyviä uutisia ja myös surullisia. Toinen koski elämän jatkumista ja toinen sen loppua. Elän päivä kerrallaan, pyrin siihen etten mieti menneitä, varsinkaan murehdi niitä.Mutta en liiaksi menisi tulevaisuuteenkaan. Yritän löytää tasapainoa. Tutun kuolema kosketti eilen. Ihmiselämä on aina arvokas, eli sen miten tahansa. Nyt loppui kiire, niinkuin äitini sanoi ja oli oikeassa.Äiti...olet viisaampi kuin uskotkaan ja jokaisella sanallasi ja lauseellasi on suuri vaikutus elämääni, arvostan sitä kovasti. Nyt onkin erilainen viikko ja vaikka on pimeä aika vuodesta, haluan silti juhlistaa jotain...nimittäin 2 vuotis hääpäivää.
Mihin se 2 vuotta katosi!!!!????Haluan muistaa kaikkia ketkä elämässämme ovat ja muistavat meitä ja ilahduttavat vierailuillaan, koska me ollaan niin laiskoja...???ei ,vaan niin "työssä" kiinni. Haluan muistaa miestäni ja niimpä kirjoitin tämän hänelle, 2 vuotis hääpäivälahjaksi. Ja haluan jakaa tämän kaikkien kanssa.Naimisiin menimme 14.11.2008.


Kuin taivas,
minä vaellan.
Joissain muistoni kätköissä,
on pala jotain ihanaa.
Muistan rakastuneeni.
Muistan kuinka toista ihaillen katsoin.
Muistan kosketuksen ja pehmeät huulet.
Muistan sanat.
Nyt muistelen niitä,
mutta en kaihoten.
Sillä nyt tiedän mitä on kun rakastaa
aikuisten oikeesti.
Minä kunnioitan ja ihailen
miehekkäitä käsivarsia,
jykevää niskaa,
hymyä.
Ja arvostan toisen omistautumista
toivon onnea ja pitkää pinnaa,
toivon terveyttä ja aikaa.
Olen kiitollinen kaikesta, millä minua on siunattu.Kiitos.
Ja rakastan yhä. Mutta enemmän. Tunteella ja intohimolla.
Rakastan niin että koskee.
Vaikka rakastankin hellästi.
Nyt ja aina, sinua Risto.

Rantalassa 27.10.2010