Koiramaista meininkiä

Perheessä on taas koiranpentu. Meni pitkään ennenkuin turhauduin ja aloin salaa haaveilemaan koirasta. Siis tässä tapauksessa aktiivisesta harrastuskaverista joka olisi varma ja sitkeä. Lue:mehut loppuu omistajasta ennen koiraa) Yhtäkkiä tajusin että se olisi ihan hyvin mahdollista. Aloin lueskelemaan ja etsimään sopivaa rotua itselleni. Joskus aikoinaan muistan suureen ääneen kailottaneeni etten ikinä malikkaa ota, eli belgianpaimenkoira malinoisia. Tein näin myös rottweilerin kohdalla. Onneksi pyörsin ajatukseni silloin ja rotikka on asunut meillä jo viisi vuotta. Tuon parempaa koiraa ei ole, se jopa paranee vanhetessaan kuin viini:)Sen kanssa on ollut niin ylä kuin alamäkiäkin mutta terveys sillä on pysynyt, eläinlääkäristä ei olla haettu kuin rokotuspiikit. Joten...niinhän siinä kävi että löysin sopivan emäehdokkaan jolle oli syntynyt pennut.Muita rotuvaihtoehtoja oli hollanninpaimenkoira ja bordercollie. Kuuden viikon pitkän ja piinallisen odotuksen jälkeen hain pennun kotia ja tässä hieman maistiaisia pentupuuhista:)

Hän on siis Pysäkin Leia.