Remontti

jatkuu vaan.En tiedä tuleeko ikinä valmista mutta hitaasti ja varmasti mennään eteenpäin. Tästä  huoneesta olisi tarkoitus tulla makuuhuoneemme, on tuvan seinän toisellapuolella ja huoneesta on oviaukko suoraan keittiöön ja eteiseen. Huone on ihanan valoisa ja tulee vielä valoisammaksi kun hirret käsitellään valkoisella vahalla.

Ulkona on pakkanen paukkunut ja meillä on koko perhe ollu kipeenä, inhottava räkätauti pyöritti tätä poppoota monta päivää. Sain silti jotain tehtyä, kiikkustuoliin tyynyn! Ja kahvipannu sai uuden myssyn.

lisää puita!

Porin matti hohtaa kuumana melkein joka ilta makkarissa, nyt passaa puita tuoda ihan kunnolla kun isäntä viritteli puille oman paikan. Se on kaunis, ihan noin esteetikon silmälläkin.

Pohdintaa

minä en juo kahvia-vaikka haluaisin
Haluaisin aloittaa aamuni juomalla kupin kahvia,se olisi aamurituaalini.Mutta sellaista minulle ei ole.Joskus sitä on kateellinen ihmisille,joilla on se "oma juttunsa" joka aamu ja aina.

En tupakoi-vaikka haluaisin
Haluaisin osata puhallella renkaita ja istua saunan rappusilla, ottaa päivän kiireistä se 5 minuutin tauko ja vetää tervaksia keuhkooni. Olisin hyvä polttamaan, polttaisin light merkkejä, se olisi mun juttuni.



Lehdissä ja ohjelmissa joskus kumotaan ihmisten laukku pöydälle levälleen ja ihastellaan mitä kaikkea ihanaa sen syövereistä paljastuukaan. On huulipunaa, kasvorasvaa (kalliita merkkejä, reilun kaupan tuotteita), kännykkä, muistikirjanen, kalenteri,aurinkolasit,omena...minä haluaisin myös omistaa ison kauniin laukun mikä olisi täynnä kaikkea ihanaa...nyt siellä nököttää kotiavaimet yksin pohjalla ja muutama nukkanöyhtä. Mitään hyväntuoksuista siellä tuskin koskaan on vieraillut. Hyvin on laihat eväät minun laukussani.

Myönnän kuitenkin että on ihan hyvä etten ole kahvia oppinut juomaan,vaikka kuinka olen opetellut, viimeisenä tikkinä tuli sairaalareissu, elimistöni ei vaan pysty käsittelemään kofeiinia ja hyvä niin. Ja kyllä täällä kotona on niin kiire kahden pienen tytön kanssa,että ei tässä tupakalle ehtisi, kylmettäisin itseni tossa rappusilla takuuvarmasti ja sisällä tapahtuisi sillävälin vaikka mitä, täällä riehuttaisiin sakset kädessä ja tyhjennettäsiiin astiakaappia ja sohva tyynyistä,petivaatteet raahattaisiin lattialle ja alkaisi majan rakennus...ja näissä puuhissa on ihan hyvä että äiti on mukana...

Ärjy Ärjylä poseeraa...

Meillä on koira, tämä yksi kolmesta. Ärjy Ärjylä, siperianhusky jota on hiukan maustettu kaanaankoiralla pari sukupolvea sitten. Nyt sitten katselin noita Ärjyn kuvia koneeltani ja huomasin kuinka kuvat antavat hieman vinksahtaneen kuvan tästä ihanasta otuksesta. Löysin vain muutaman kuvan joissa koira ei poseeraa ja ne olivat suht neutraaleja. Vai poseerraako se kaikissa ja minä en vaan tajua?Kuvissa on kuitenkin muutamia arveluttavia otoksia. Onko se paholaisen jälkipolvea? Vainoharha ja epäluulo paistaa sen naamalta. Nauttiiko se kuvattavana olostaan vai yrittääkö se liikaa? En tiedä? Päättäkää te, ehkä se osaa homman ja on maailman ensimmäinen, Lemiläinen koiramalli. Ärjy Ärjylä.

Rekiajelua

Hyvä jotta emäntä perässä pysyi kun nämä kaksi hiskiä ruopi lunta allaan ja lähti vetämään rekeä pitkin taipalsaaren mettärytelikköä. No, ihan rytelikköä se ei ollut vaan erittäin hyvä lingottu kaunis metsätie. Edellä meni Kirsi parin koiransa valjakolla, ja meidän valjakko tuli perästä ja lujaa, matkaa lenkille tuli n.3-4km...tuntui kuitenkin pidemmältä?Lauantaina uudestaan, silloin puikkoloihin astuu Isäntä. Kehotan häntä ajamaan vähintään kolmella koiralla,jotta reki liikkuisi eteenpäin, ei sillä että isännällä painon kanssa ongelmia olisi, se on lihasta mikä painaa...mutta saisi kovempaa kyytiä kolmen tai neljän koiran kanssa...pitää ottaa lisää kuvia, rekikoiraurheilu on ihanaa!suosittelen!

puputupuna

Meitä siunattiin tammikuussa perheenlisäyksellä. Raskaus oli toivottu ja laskettua aikaa veikkailtiin kiivaasti, myöskin jälkeläisten lukumäärää. Oma veikkaukseni oli 4-8, kun sitten tilanne hahmottui ja kokonaisluvuksi saatiin 14 oli yllätys suuri. Meillä on nyt belgianjättivauvoja!10 vielä mönkii ja kiusaa äitiään...alotellaan jo hieman heinän syömistä...ja älkää kysykö onko ne tyttöjä vai poikia, ei niistä kukaan ota selvää?!

Aamupalalla

Ennen joulua, tavallisena aamuna oltiin koko pesue aamupalalla. Aurinko paistoi ja oli ihana keli. Ne on niitä tosi harvoja hetkiä kun sitä saa rauhassa syödä aamupalansa ja niin ettei kukaan sitä keskeytä. Kuitenkin vaikka mulla olisi tähän ollut mahdollisuus, huomasin hosuvani pitkin pihaa yökkäri päällä ja kamera kädessä, mutta tallensihan se jotain ihanaa...rauhallisen aamun Rantalassa:)