Kuntoutettavista koirista

Suomen maa on täynnä eriasteisia koirankouluttajia ja ohjaajia, moni alan todella kovia osaajia. Nostankin hattuni heille ensin. Koiraharrastus on niin mukaansatempaavaa että sitä huomaa miettivänsä vaikka keskellä yötä kun ei uni tule. Itse ratkon koulutukseen liittyviä kikkoja joka päivä ja häiriökäyttäytymistä aiheuttavia juttuja selvittelen mieleni sopukoissa analysoiden koiraa ja sen omistajaa, myös itseäni. Kirjahylly on täyttynyt koirien koulutukseen, kuntoutukseen ja käyttäytymiseen liittyvästä kirjallisuudesta. Homeopaattisesta hoidosta ja ruokinnasta liittyvää kirjallisuutta unohtamatta, dvd levyjä on hyllyllä myös vino pino. Joten koirat otetaan meillä tosissaan harrastuksena ja elämäntapana, niitä opiskellaan joka päivä ja seurataan niiden käytöstä. Testataan niillä erilaisia kuntoutusmuotoja, leikkejä, asetetaan haasteita, harrastetaan rodunomaisia aktiviteettejä. Mutta...mitään näistä ei tehdä hampaat irvessä. Vaikka itse opiskelenkin ja toivon valmistuvani koulutusohjaajaksi nyt keväällä, en aio vaihtaa isoihin haasteisiin ja rynniä pää edellä pusikkoon vaan opiskelu jatkuu...varmaan koko loppuelämän. Kaikkein parhaiten oppii KÄYTÄNNÖN ELÄMÄSSÄ eikä siellä pulpetin takana tai netin välityksellä. Itse hankin aikoinaan meille rottweilerin, koska halusin oikeasti läheltä tutustua tähän rotuun sen hurjan maineen vuoksi ja selvittää itselleni onko koira todella niin pelottava kun sen annetaan ymmärtää olevan. Noh, voihan se olla pelottavakin, kaikki riippuu kuitenkin ihmisestä! Miten sen kanssa ollaan ja käyttäydytään, myös koiran peruskoulutuksesta. Rotikkamme on paras perhekoira mitä voi toivoa ja vahti. Työkoira siis, kaikkine nenineen:) Olemme nyt kuitenkin päässeet tarjoamaan apuamme muiden koiraongelmiin ja hoitaneet niitä tässä kaiken muun ohella...

Pari vuotta sitten meille tuli Turusta saakka (noutajan ja karhukoiran) sekoitus Bella koira, joka oli aivan ihana ja sympaattinen, mutta kärsi niin pahasta eroahdistuksesta että oli vähällä taivaan portit kolahtaa. Neljän kuukauden intensiivisen kuntoutuksen jälkeen Bella reissasi takaisin Turkuun ja  jätti huoneiston tuhoamisen menneisyyteensä. Ja koira voi tänäkin päivänä hyvin. Vaihtelemme omistajan kanssa välillä kuulumisia. Tuo 4kk oli myös meille iso kasvun paikka ja opittiin todella paljon itsestämme ja koirasta, en vaihtaisi tuota aikaa mihinkään, siitä lähti se lopullinen kipinä auttaa koiria, joille ei katsota olevan pitkää tulevaisuutta edessään.  Vuosi sitten kuvioihin tuli cockerspanieli uros, joka oli erittäin pelkoagressiivinen ihmisiä kohtaan. Joten sitä päästiin sitten kuntouttamaan ja ah...trimmaamaan...kaikki sormet ovat yhä tallella! Ensimmäiset 3krt jotka koira meillä oli n. 4 päivän jaksoissa, me kuntoutimme, tutustuimme, aktivoimme, rohkasimme ja trimmasimme...vielä kuonokopan kanssa trimmi tehtiin. Nyt poitsu kävi meillä taas vierailulla  neljä päivää ja siistittiin tassut ja korvat ja pientä hienosäätöä muualtakin, mutta iso askel oli tällä kertaa se että kuonokoppaa ei käytetty. Ei ole tarvis enää, koira osasi rentoutua jo käsittelyssä huomaten että mitään pahaa ei tapahdu. Tunne oli aivan mahtava! Niin koiralla kuin emännälläkin, uudestaan tavataan taas toukokuussa trimmin merkeissä, näistä hetkistä on tullut koiralle rentoutumisen merkki:) Yksi suuri läpimurto kuntoutettavista koirista on ollut oma koiramme Paco, joka kärsi erittäin vahvasta eroahdistuksesta espanjasta tullessaan. Huuto oli korviahuumaava, vaikka seisoit vain portailla, menemättä minnekkään. Kuntoutus kesti 6 viikkoa, kun huuto loppui ja koira alkoi tasapainottua. Tällä hetkellä ukko on aika letkeä ja hyvä energinen staffi joka rakastaa kaikkia ihmisiä ja koiria ja yksinjääminenkään ei ole enää mörkö, vaan tavallinen asia tavallisessa arjessa. Koiria ei voi olla rakastamatta, ei sen takia että ne nuolevat meitä naamasta ja rakastavat takaisin, vaan sen takia että koen ja näen niiden käytöksessä muutoksen parempaan ja ymmärrän että koira haluaa olla vain tasapainossa, paras palkka minkä tästä työstä saa on se että koira lähtee meiltä tasapainoisena yksilönä jolla on vielä monta elinvuotta edessä.