Cesar Millan tulee suomeen!

Meillä on aina, ensijaksoista asti seurattu tämän kuuluisaksi tulleen miehen ohjelmaa televisiosta, ostettu kaikki hänen kirjansa, jotka ovat vain saatavilla jopa englanninkielisinä ja pari tuotantokautta on eksynyt myös hyllyyn. Joten...olemme faneja. Puolivuotta sitten kovasti harmittelin miehen esiintyessä ruotsissa enkä sinne pääsisi, mutta nyt! Nyt hän tulee suklaanappisilmineen suomeen ja liput on varattu, myös naapurille. Lehtien palstat, internet ovat täynnä miehen arvostelijoita tai hänen toimiensa arvostelijoita ja suomen eläinsuojeluyhdistyskin rykii tätä miestä vastaan adressein ja mielenosoituksin. Eikä siinä mitään, meillä jokaisella on oikeutemme sanoa mielipiteemme asiasta kuin asiasta tykkäämmekö vai emme. Nyt kuitenkin on alkanut nypyttämään tämä suomalaisten junttimainen tapa pullikoida kaikkea uutta vastaan ja näin jos miten osoitamme junttimaisuutemme muulle maailmalle, oikein hävettää. Ensimmäinen positiivinen iso juttu jonka miehen työstä ja suomeen tulosta sain lukea tuli siperianhusky lehdeltä ja KIITOS! Tätä olemme odottaneet. Nyt haluaisinkin tietää MIKSI mm. Sey boikotoi tätä miestä ja hänen työtään omistaa elämänsä koirille, niiden auttamiseen ja oikein kouluttamiseen, piikiltä pelastamiseen ja toivottomien tapauksien kuntouttamiseen. Kukaan ei ole kertonut syytä, on kierrelty ja kaarreltu erinäisiä asiantuntijoiden lausahduksia hyväksikäyttäen ja tähän väliin haluan heti kysyä, ketä ovat nämä asiantuntijat, joiden nimiä ei kuitenkaan ikinä julkaista missään. Totuushan on että kukaan näistä asiantuntijoista ei halua nousta paikaltaan ja julkisesti kertoa mielipiteensä, osoittaa todeksi sen että koiria on rääkätty ja kaltoin kohdeltu ja kertovansa myös oikean tavan "punaisen vyöhykkeen" koiran kuntoutukseen. Vaan sieltä penkkirivien välistä vaan huudellaan ja ryömitään takaisin kotikoloon purputtamaan. Uskallanpa väittää että tovi menee ennenkuin hänen vertaista kouluttajaa suomen maasta edes löydämme. Kukaan ei täällä liioin ole mainetta saanut koirien kuntouttamisella, kouluttamisella kylläkin. Kaipaisinkin suomeen koirien turvakotia ja paikkaa jonne nämä vähäonniset piikille menevät koirat saisivat tulla opiskelemaan olemaan koira taas uudelleen. Ehkä joskus sellainen tänne tuleekin. Itse en ole missään herra Millanin toiminnassa nähnyt vääryyttä koirakansalaista kohtaan, se nyt vaan on niin että jos koira on agressiivinen ja on tulossa hampaineen kaulaan kiinni, siinä ei paljon naksuttimet ja namupalat auta! Nähty on ja koettu! Piikkikaulurinkin käyttö on koiran omistajan vastuulla, hän päättää siitä käytetäänkö piikkipantaa koiralla vai ei, herra Millan voi vain neuvoa pannan oikeanlaisessa käytössä. Jään odottamaan mielenkiinnolla kuka uskaltaa julkisesti nousta tuolta asiantuntijoiden porukasta ja näyttää toteen että herra Millanin toimintatavat ovat koirakansalaisillemme vahingollisia. Joten nyt pallo jääkin meille kansalaisille, mattimeikäläisille ja peräkylänpojille, unohtamatta suomalaisia koirankouluttajia. Jos opettelisimme käyttämään maalaisjärkeä ja ottaa käyttöön suodattimen joka meiltä selvästikkin puuttuu, koska jos olet agressiivisen koiran kanssa pulassa, ethän etsi vastauksia kirjoista ja dvd:ltä, vaan otathan yhteyttä ammattilaiseen, jotta koirasi saa mahdollisuuden tasapainoon taas kerran. Koska itsellämme on viisi voimakasrotuista koiraa, Millanin ohjeet ja neuvot ovat olleet todella varteenotettavia.Suurin muutos jonka koiranomistajana olen kokenut on se että pidän koiraa nykyään koirana, villieläimenä enkä vertaa sitä lapsekseni tai parhaaksi kaverikseni. Annan sen kasvaa koirana ja toteuttaa itseään asettaen sille turvalliset rajat ja voin vain toivoa että saan sen ehdottoman luottamuksen, se ansaitaan, sitä ei saada.