tuvassa on hiljaista...

kun tytöt ovat yökylässä famun ja taatan luona. Aivan kuin talo olisi huokaissut:) Meno on vaan niin hurjaa pienten tylleröisten kanssa, ku kiivetään sohville, heitellään sohvatyynyt lattialle, liinavaatekaapista levitetään puhtaat lakanat lattialle kun - tehdään majaa...porin matin tuhkaluukku kiinnostaa aikaajoin kovasti ja sillä on kiva mustata kädet ja naama, siskonkin...kaavetaan kirjahylly, hakataan kahvikupilla lattiaan kolosia, tihrustetaan tuttipullosta maitoa lattialle,sohville,sänkyyn, pestään kädet potassa ja tutkitaan tietenkin vaippa aika ajoin jos vaikka sattuis jättipotti siellä olemaan, pestään tiskiharjalla kissa, sovitellaan äidin kenkiä, ja isin hattuja, seisotaan pöydällä, välillä soitellaan puhelimella...ihmisille joille äidillä ei juuri nyt ole mitään sanottavaa...revitään satukirjoja, piirrellään tuvan hirsiseinään, tongitaan roskikset ( tämän ovat selvästi perineet isältään) tuntuu että välillä käyvät kyttäämässä onko lajittelu mennyt oikein:)

Mutta silti niitä on ikävä! Nyt taidan vaan nostaa jalan pöydälle ja läikytellä mehua hieman...ja ihan itse

Elo pellossa

Ja täällä elellään kuin ellun kanat, aurinko ei anna armoa, se porottaa ja lämpömittarista loppuu kohta pykälät. Koko suomen yli menevät sade ja ukkospilvet ovat kiertäneet tiluksemme hienosti, joten vettäkään ei täällä saharassa ole paljon näkynyt. Laumaan kirjavaan on liittynyt kanoja, siis ihan oikeita. Kukko on komia ja kiekuu ensimmäisen kerran jo neljän jälkeen aamulla ( näin mies on kertonut, kun töihin on lähtenyt niitä aikoja), minä en niitä kiekumisia kuule, sen verran on syvää tuo uni. Kukko sai nimekseen Ilmari, hänellä on luottovaimo Alma. Haaremiin on myös haettu Ilmarille joukko "jalkavaimoja" , viitisen somasti sirpittävää kananuorikkoa.Hilma, Hellevi, Kauno, Elsa ja Kerttu, Tai jos niistä joku paljastuukin kukoksi, on Ilmarilla sitten hiukan pohdittavaa...

Onnea mä toivotan...

Saimmepa olla mukana häissäkin. Ihana juhla ja sain valokuvatakkin. Mikäs sen kivempaa. Ja nyt kun arki on taas alkanut voi hieman katsella kuvia ja muistella mukavaa päivää.

Avioliitto on elämäsi onnellisin, vaikein, tärkein ja kauaskantoisin haaste. Kun kaksi ihmistä solmii avioliiton, mikä ihana seikkailu siitä kehittyykään, pyörremyrskyineen kaikkineen.

Siunaus hääparille

Opastakoon sielunne valo teitä.
Siunatkoon sielunne valo avioliittoanne, jonka sydämeenne kätketyllä rakkaudella ja lämmöllä olette solmineet,
niin että näkisitte liitossanne oman sielunne kauneuden.

Älköön päivä koskaan tuntuko teistä taakalta.
Tavoittakoon aamunkoitto teidät valppaana ja virkeänä,
niin että voisitte lähestyä uutta päivää kaikkine
unelmineen, mahdollisuuksineen ja lupauksineen

Kohdatkoon ilta teidät onnellisina ja tyytyväisinä,
niin että vapautuisitte iltaan siunattuina, suojattuina ja varjeltuina.
Rauhoittakoon, lohduttakoon ja uudistakoon sielunne teitä.

Sadepäivä

Vettä sataa, puuhellassa humisee tuli ja minä harhailen kipeenä täällä. Olisi pitänyt kuunnella omaa kehoa jo pari päivää aikaisemmin ja ymmärtää hiljentää tahtia. Mutta ihanaa kun sataa, nyt voi luvan kanssa hieman levätä ja vaikka virkata. Pistän kuvan meidän sateisesta Rantalasta:)

siniset lupiinit...

saapuivat siniseen huoneeseen

tontilla niitä kasvaa, ihan tossa ulko-oven edessä. Pitää tuoda niitä sisällekkin kun ovat niin kauniita. Ollaan vanhemman tytön kanssa kovia keräämään kukkia,aina postinhakureissulla tai muuten vaan. Tyttö huolehtii että ruokapöydällä on aina kauniita kukkia.

 

Viherpeukalo...

herää minussa ja innostuin ostamaan kasvihuoneen! Kokoa komeudella on n. 35cm*35cm
ja korkeutta n.40cm.

Kasvihuoneessa kasvaa, rosmariini, basilika, sitruunamelissa ja kanelibasilika. Ehkä innoittavin ostokseni pitkiin aikoihin!

Mieli maassa

Nyt mennään harmaalla alueella. Mikään ei inhota niin paljon kun ilkeät ihmiset, ne jotka eivät asioista tiedä ja hanakasti tekevät omat päätöksensä. Ihmiset jotka rikkovat luottamuksen ja olettavat liikoja. Mitta alkaa olla täysi. Otin sahan käteeni ja rämmin umpiheinikossa omenapuun luo. Pyysin siltä lupaa yhteen vankkaan oksaan josta tehdä saunan oveen kahva. Siinä veistellessäni ymmärsin kuinka rikas olen. Mikään tai kukaan ulkopuolinen ei saisi päivääni pilata, niimpä jätänkin tämän kirjoituksen ainoaksi pakinaksi tällä palstalla. Enää en tähän sorru. Tämän blogin idea on kuitenkin tuottaa hyvää mieltä ja iloa ja kenties uusia ideoita kaikille ketkä tänne eksyvät.
Mutta haluaisin silti että asuisimme kaukana sivistyksestä,vain me lapset ja eläimet. Omalla tontillamme. Ilman puhelimia ja autoa. Hevoskärryllä mentäisiin, lipat vinossa kohti tulevaa...toivossa on hyvä elää.

ajatuksia listaksi saakka

Rakastan perhe-elämää,en vaihtaisi sitä mihinkään
Lapset ovat elämän suola,niinkuin aina jankutan
Rakastan miestäni, kukaan ei ymmärrä minua yhtä hyvin kuin hän

Haluan elää luonnon lähellä, keskellä sitä. Kuunnella kun kuikat huutavat järvellä ja pöllöt metsiköissä.Kaulushaikara huhuilee kaislikossa, kun joutsenet lähtevät syksyllä ja saapuvat taas keväällä, sydämeni hypähtää ilosta. Olen onnellisempi kuin koskaan ennen, kukaan ei odota minulta enempää kuin itse teen. Nautin arjesta ja pienistä projekteista.
En ole sohvan asukki
En katso televisiota kesällä, kuuntelen kyllä radiota ja luontoa
Pidän itseäni hiukan hulluna, mutta se on vaan hyvä. Normaali on liian alentava käsite.
Olenhan löytänyt toisen hullun vierelleni.
En omista pitkää pinnaa, sen olen perinyt isältäni. Käsittelen vielä asiaa, mutta en onneksi hössötä.
Nyt laitan koneen  kiinni, iltaaurinko huutaa luokseen.
Hyvää kesää kaikille!