tuvassa on hiljaista...

kun tytöt ovat yökylässä famun ja taatan luona. Aivan kuin talo olisi huokaissut:) Meno on vaan niin hurjaa pienten tylleröisten kanssa, ku kiivetään sohville, heitellään sohvatyynyt lattialle, liinavaatekaapista levitetään puhtaat lakanat lattialle kun - tehdään majaa...porin matin tuhkaluukku kiinnostaa aikaajoin kovasti ja sillä on kiva mustata kädet ja naama, siskonkin...kaavetaan kirjahylly, hakataan kahvikupilla lattiaan kolosia, tihrustetaan tuttipullosta maitoa lattialle,sohville,sänkyyn, pestään kädet potassa ja tutkitaan tietenkin vaippa aika ajoin jos vaikka sattuis jättipotti siellä olemaan, pestään tiskiharjalla kissa, sovitellaan äidin kenkiä, ja isin hattuja, seisotaan pöydällä, välillä soitellaan puhelimella...ihmisille joille äidillä ei juuri nyt ole mitään sanottavaa...revitään satukirjoja, piirrellään tuvan hirsiseinään, tongitaan roskikset ( tämän ovat selvästi perineet isältään) tuntuu että välillä käyvät kyttäämässä onko lajittelu mennyt oikein:)

Mutta silti niitä on ikävä! Nyt taidan vaan nostaa jalan pöydälle ja läikytellä mehua hieman...ja ihan itse