Talven puuhia

 Muutama kuva niistä, jotka aikaamme ovat verottaneet:) Aloitimme makkarimme ramontoimisen eli vanereitten poiston seinistä jotta kauniit hirret pääsevät oikeuksiinsa! Ja yllätyksenä sieltä löytyi myös ikkunalle paikka! Lisää valoa sanon minä! Laskin että talossa on 13ikkunaa...ei ole pimeä pirttimme...ei. Uusina perheenjäseninä on toivotettu ihana minipossumme Pampi joka joulunalla liittyi joukkoomme, sotkettuaan neliöitämme sisällä ja viihdytettyään meitä täällä pari kuukautta muutti se omaan karsinaansa navettaan lampaiden ja vuohien naapuriksi. Viikonloppuna olisi tarkoitus hakea Pampille kaveriksi luomuherätyskello eli kukko. Jotta talvella ei olisi kerennyt vaipua masennukseen tai keväällä väsymykseen oli jouluna työn alla rottweilerimme 6 iki ihanaa pentua. Kaikki tyttöjä! Se oli savotta se, mutta kaikki löysivät hyvät kodit todella nopeasti. Pentuaika oli värikäs ja antoisa.....Itsenäisyyspäivänä juhlimme ihan kunnolla (itse olen kameran takana) mutta vietimme pienimuotoisen "kinkerit" Isännän tekemän pöydän tuolin ja itsenäisyyspäivän kunniaksi! Hyvää alkavaa kevättä kaikille!!

Elokuu

Meillä elokuu on lomaa, uhosin kaikille pistäväni kännykän kiinni ja olevani tavoittamattomissa rannalla, metsässä, tallissa, lenkillä ja salilla...tai vaan kotisohvalla löhöämässä. Totuus iski kuitenkin päin naamaa kun menin heinäkuun lopulla unohtamaan kummitytön synttärit! Nyt on pakko pitää luuri auki, koska takaraivossa piilee ajatus että mitäköhän muuta olen unohtanut?!

Elokuu on vauhdikas jopa lomaksi, isäntä pinkoi minkä jaloistaan pääsi ja pelasti meidän kukon supikoiran kynsistä! Herra kukko tuijottaa lantalan perällä sulat maassa epäilevä ilme kasvoillaan, ei auttanut vaikka kuinka kauraa tarjosi, no toivottavasti se siitä tokenee. Veikkaan että supi on jo tovin kyttäillyt kukkoa ja nyt kun vuohet vaihtoivat laidunta tilapäisesti eikä kukko niiden kanssa ollut pellolla näki supi hetkensä koittaneen...mutta ähäkutti, olikin isäntä ripeä liikkeissään ja pinkoi perään joten supi hylkäsi saaliinsa ja juoksi metikköön piiloon. Hoitokoiria on tässä kuussa 3, viime kuussa taisi olla 2?Ihan mahtavia persoonia on ollut. Kun viet viisi koiraa lenkille, mäyräkoiran, rottweilerin, englanninbulldogin, amstaffin ja ranskanbulldogin...viimeistään siitä vaiheessa ohilukijat meinaavat ajaa fillarilla pellolle. Niin sekalainen sakki se tosiaan on!

Illalla aurinko tekee kauniin taivaan ja vuohet laiduntavat vielä, koirat röyhtäilevät syötyään iltaruoan ja käyvät vuorotelle nuolasemassa kiitokseksi, venyttelevät. Kukaan ei jaksa enää leikkiä vaan koirakin selvästi jo odottaa että joko mennään yöunille. Kaikille halat ja rapsutukset, kiitokset kivasta päivästä ja niin alkaa koiran uni kuulumaan...se ei ole tuhinaa, no muutamalla koiralla kyllä. Mutta kyllä se kaikin puolin on kuin muutama aikamies kuorsaisi elämänsä kyllyydestä ja niin että lattia tärisee! Aamuyöllä kuuluu tömäys, tuvan lattia narahtaa, on aika viedä Enkkubulla aamupissille, silmät kiinni kävelen hiekkatietä kaikki koirat vapaana. Joku rymisee pusikossa etsien kakkapaikkaa tai löytäessään mielenkiintoisen hajun, toinen vaan tonottaa neljällä jalallaan ja tuijottaa tyhjyyteen. Ei ole koirankaan aina helppoa herätä! Hetken päästä kaikki seisovat vierelläni ja katsovat silmiini kuin sanoen - lähetääs vielä vähän koisiin.:) Kello yhdeksän onkin sitten jo täysi meno päällä, varokaa risut ja männynkävyt täältä tulee norsulauma!No, siltä se ainakin kuulostaa kun juoksevat pitkin pihaa...

Paco the pitt

Pittbullimme Paco tuli espanjalaisvahvistuksena tänne itä- suomen tilallemme 2011 ja sopeutui hyvin. Mukanaan se toi rajun eroahdistuksen, kapin ja alkoholiongelman jonka se myöntää jo itse. Eroahdistuksen kourissa se taisteli urheat kuusi viikkoa jonka jälkeen se tajusi hävinneensä taistelun tai oletti adoptioperheensä olevan vain kuuro. Ääni mikä tuosta koirasta lähti sen ulvoessa porstuassa kun pakkauduimme autoon ilma sitä, oli jotain sanoinkuvaamatonta. Sen ääni kantautui valehtelematta pari kilometriä kirkonkylän suuntaan ja muutama naapurikin jo tiedusteli menoamme täällä tilalla.

- Kaikki on täällä hyvin, se on vaan tuo meidän koiramme kun huutaa, selitti isäntä puhelimeen.
- Sillä on paha eroahdistus ja yrittää kait meitä hiukan komentaakin, kyllä se siitä ajan kanssa. Naapuri kuunteli uskomatta äänen lähteen aihauttajaksi koiraa, mutta ymmärsi lopulta. Koiran puolustukseksi olen ilmoittanut tylysti sen olevan espanjalainen, aivan kuin se jotenkin oikeuttaisi tämän holtittomat karjumis- ulvomis kohtaukset eteisessä. Mutta tuntuu että ihmiset ymmärtävät sitä paremmin kun kuulevat sen alkuperämaasta. Ehkä sillä on vaan kovempi ikävä kun matkasi tänne niin pitkän matkan. Paco saapui meille kodittomana koirana espanjasta ja haimme sen Helsinki- Vantaan lentokentältä kesken helmikuisen lumimyrskyn. Odottelimme aulassa jännittyneinä koska koiramme saapui ja kuvitelmat rauhallisesta ja hellyttävästä ensinäkemisestä karisivat saman tien kun näin häkin jossa se saapui. Saapumista säesti tietenkin korvahivelevä huuto häkin uumenista. Koiramme saattaja ilmoitti koiran olevan erittäin turhautunut ollessaan häkissä liki 12 tuntia ja tarvitsevansa pikaista reissua ulos. Kurkattuani häkkiin kieltämättä säikähdin. Tämä Turner- täystuho oli purrut häkin kaltereita niin että sen naama oli veressä. Hännän heilutus kuitenkin kertoi että se oli enemmän kuin iloinen meidät nähdessään ja haluaa kovasti ulos kopistaan, jossa haisi virtsa. Päästyään häkistä se pomppi ympäriinsä hihnassa kunnes tajusi tulla luokseni ja aloittaa raivostuttavat astumiset jalkaani vasten. Se astui vaikka sitä komensi, työnsi tai potki kauemmas, jalkani oli verinaarmuilla ja mustelmilla kun sitä seuraavana päivänä katsoin. Ihmiset lentokentällä katsoivat kauhuissaan tanssiani kolmekymmentäkiloisen pitbullin kanssa aulassa ja osoittivat ilmeillään olevansa pahoillaan koiran käytöksestä, tai oikeastaan siitä että olin sen päättänyt hankkia itselleni.  Koiran saattajakin katsoi epätoivoisia yrityksiäni kouluttaa koiraa jo kentällä ja sanoi lyhyesti vain - onnea matkaan.
Paco oli juuri kastroitu kun se saapui meille, se omasi myös vahvan ominaishajun, joka oli hyvin urosmainen. Nyt voin kuitenkin puolitoista vuotta koiran saapumisen jälkeen kertoa Pacon kuulumiset. Paco on luonteeltaan rauhallinen heppu, se tulee toimeen kaikenlaisten koirien ja ihmisten kanssa. Se osaa olla laumassa, mutta myös yksinään.  Se on mahtavaa seuraa niin minulle ja miehelleni kuin lapsillemmekin. Jos se saisi valita se nukkuisi välissämme potkien lapset siitä pois ja antaisi märkiä suukkoja pitkin naamaa, se joisi sixpäkin olutta ja nauttisi pari nachoa ja katselisi ilta-aurinkoa kuistilta. Kuopustani odottaessani Paco makasi sängyllä vieressäni ja painoi kuonon aina mahaani vasten, se tökki sillä hiukan mahaa ja painautui tiukemmin minuun kiinni. Sen kanssa nukuttiin aina hyvät päikkärit. Kutsumme Pacoa enkelikoiraksi, koska sillä on tapana toimia välienselvittelijänä, kuntouttajana ja eläinten pelastajanakin kanssamme. Eräänä aamuna pieni pikkulintu oli lentänyt takaovestamme sisälle ja räpytteli ikkunaa vasten hädissään. Paco katseli lintua hetken aikaa, ja nopeasti nappasi sen suuhunsa, vei sen takakuistillemme, laski suustaan siihen ja tökkäsi lintua kuonollaa....lintu pyrähti lentoon. Tämä tapahtuma oli kyllä näkemisen arvoinen ja tulen muistamaan sen aina!Morsiammeekseen Paco sai rottweiler narttumme jonka se itse on pennusta kasvattanut. Koirat tulevat loistavasti toimeen vaikka morsiamesta kasvoikin “iso tyttö” se tykkää siitä kuin hullu puurosta. Koska Paco on kastroitu ei sen jälkikasvua tulla meillä ikinä näkemään, mutta musta tuntuu että muotti meni rikki sen jälkeen kun se alkunsa sai. Lapset tykkäävät koirasta varmaankin sen rauhallisuuden vuoksi, ne menevät sen vierelle, halaavat sitä hellästi ja taputtavat selkää.
- voi paco paco, ihana paco, esikoinen lepertelee. Mutta heti lauseen perään se sanoo
- Äiti! Kyllä meillä pitäisi olla sellainen tico ticokin, sellanen pieni koira!

Kuttusia siellä, kuttusia täällä...

Mehän olemme siis vuohitilallisia:) Tällä hetkellä laitumella kirmaa 7 vuohta, 3 kuttua, 3 kiliä ja pukki...ja nämä kaikki ovat siis vuohia, teille kaupunkilaisillekkin tiedoksi. Tiesittekö että kastroitu pässi (lammas!) on nimeltään oinas ja kastroitu Pukki (vuohi!) on rupukki...no, nyt tiedätte ja olette yhtä viisaita kuin minäkin:) Pukki on omalla laitumellaan lantun ja paistin kanssa (lampaat), jottei kansoita koko rantalaa liian usein.Meille muutti heinää niittämään muutama päivä sitten vanha Signe rouva, iältään 7 vuotta, aivan ihana ja rauhallinen tapaus.Pienet kiliset lähtevät uusiin koteihinsa ensiviikolla, voihan haikuli...

Maalaiselämää

Meilläpä kirmataan laitumella!Nautitaan auringosta ja tuoreista voikukista!Laitumella ovat kaikki rakkaas, pässimme Lanttu ja Paisti, kutut Kauno ja Nyyti, sekä Kiliset Rantalan Loitsu, Laulu ja Lempi...

Iki ihana rantala

Kuinka kauniit auringonlaskut ovatkaan täällä, varsinkin kesäisin niitä saa ihastella kunnolla. Lumi sulaa ja kärpäset alkavat pörrätä nurkissa. Navetassa lisäännytään kohta, kaksi isoa kuttua odottaa h-hetkeään ja kanit ovat myös pesäntekopuuhissa, pukki on lampaiden seurana pihatossa, kyllä kelpaa nyt pihalla aurinkoa paistatella... löydettiin muuten ilveksen jäljet todella läheltä tonttia...

Aurinkoa kaikille!

Ihana kevätaurinko paistaa tupaan sisälle ja piristää mieltä kummasti. Täällä ollaan vaan löhöilty, huilattu,nukuttu, laiskoteltu...ja tuijoteltu tuota pientä ihmettä. Hänen pientä hymysuuta ja sinisiä silmiä ja siinähän on ihmettä kerrakseen. Kivaa päästä ulos kohta työntelemään vaunuja ja liikkumaan:)

Elämäni miehet

Pieni ihanuus syntyi 1.3.2012 ja toi tullessaan suuren onnen tunteen:)