Tervetuloa kesä!

Nyt se on saapunut,puut ovat vihreitä ja ruoho kasvaa kohisten.Pupuset täytyy päästää navetasta ulos tuoksuttelemaan kesän hajuja ja kuuntelemaan lintujen laulua.Koirat ovat ihmeissää, kissa epäluuloinen.Kissa tuijottaa kania häkin vieressä ja selvästi yrittää ymmärtää miksi kaverilla on niin valtavat korvat. Minulla on tunne että tämä kesä tuo tullessaa paljon hyvää meille.

Värejä

minä neulon, neulon ja väkerrän niin että bambusta tehdyt puikot uhkaavasti taipuvat, sain kuitenkin tehtyä vanhemmalle tytölle polvipituiset sukat 7veljestä raita-langasta. Itselleni aherran myös polvipituisia sukkia. Sen jälkeen on vuorossa pikkuneidin sukat ja isännälle myös, jokainen saa nyt ihan unelmiensa sukat.

Myöskin pipoja on neulottu. Hyvin värikkäitä ja tytöt tykkää!

Muuten ollaan tulossa mökkihöperöiksi täällä, moneen päivään ei tytöt ole ulkona käyneet, kummallakin on paha yskä joka aina illantullen kiusaa kovasti. Leikit ovat ottaneet aivan uuden tason, eli riehumista ja keikkumista, pöydille kiipeilyä ja keikoilua niin että äiti saa sydänsyrjällään juosta pelastamaan pientä tiitiäistä katonrajasta...tuo on jotenkin niin pöllö-ikä...1-vee, ei tolkun häivää...mutta kun on rajut leikit niin konekkin sitten simahtaa äkkiä...meillä nukkumapaikaksi käy mm. lelukori, hyvin nukutti.

sohvan tuunaus

Meillä on puolisenvuotta vintillä ollut joutilaana iso harmaa sohva joka meille tuli kierrätyksestä aikoinaan, taisi maksaa 10euroa. Tähän asti sohva on ollut vailla tehtävää, kunnes koin valaistuksen ja halusin sen tupaan. Tykkään siitä kovasti koska sohva on syvä ja siihen mahtuu lapsetkin kainaloon mukavasti. Niimpä roijasimme tuon hyvin hyvin painavan sohvan sisälle ja aloitin ompeluprojektin, joka tuli päätökseensä juuri äsken. 3 päivää se vei. Mutta tulos on mielestäni mahtava. Tässä sohva pestynä ja odottamassa uutta asuaan...

Mustan kankaan tilasin ellokselta tuli maksamaan 47euroa, kirjava kangas on finlaysonin aalto-kangasta ja se maksoi 7 euroa, sen tilasin huuto.net:in kautta.                                                                                            

Remontti

jatkuu vaan.En tiedä tuleeko ikinä valmista mutta hitaasti ja varmasti mennään eteenpäin. Tästä  huoneesta olisi tarkoitus tulla makuuhuoneemme, on tuvan seinän toisellapuolella ja huoneesta on oviaukko suoraan keittiöön ja eteiseen. Huone on ihanan valoisa ja tulee vielä valoisammaksi kun hirret käsitellään valkoisella vahalla.

Ulkona on pakkanen paukkunut ja meillä on koko perhe ollu kipeenä, inhottava räkätauti pyöritti tätä poppoota monta päivää. Sain silti jotain tehtyä, kiikkustuoliin tyynyn! Ja kahvipannu sai uuden myssyn.

lisää puita!

Porin matti hohtaa kuumana melkein joka ilta makkarissa, nyt passaa puita tuoda ihan kunnolla kun isäntä viritteli puille oman paikan. Se on kaunis, ihan noin esteetikon silmälläkin.

Pohdintaa

minä en juo kahvia-vaikka haluaisin
Haluaisin aloittaa aamuni juomalla kupin kahvia,se olisi aamurituaalini.Mutta sellaista minulle ei ole.Joskus sitä on kateellinen ihmisille,joilla on se "oma juttunsa" joka aamu ja aina.

En tupakoi-vaikka haluaisin
Haluaisin osata puhallella renkaita ja istua saunan rappusilla, ottaa päivän kiireistä se 5 minuutin tauko ja vetää tervaksia keuhkooni. Olisin hyvä polttamaan, polttaisin light merkkejä, se olisi mun juttuni.



Lehdissä ja ohjelmissa joskus kumotaan ihmisten laukku pöydälle levälleen ja ihastellaan mitä kaikkea ihanaa sen syövereistä paljastuukaan. On huulipunaa, kasvorasvaa (kalliita merkkejä, reilun kaupan tuotteita), kännykkä, muistikirjanen, kalenteri,aurinkolasit,omena...minä haluaisin myös omistaa ison kauniin laukun mikä olisi täynnä kaikkea ihanaa...nyt siellä nököttää kotiavaimet yksin pohjalla ja muutama nukkanöyhtä. Mitään hyväntuoksuista siellä tuskin koskaan on vieraillut. Hyvin on laihat eväät minun laukussani.

Myönnän kuitenkin että on ihan hyvä etten ole kahvia oppinut juomaan,vaikka kuinka olen opetellut, viimeisenä tikkinä tuli sairaalareissu, elimistöni ei vaan pysty käsittelemään kofeiinia ja hyvä niin. Ja kyllä täällä kotona on niin kiire kahden pienen tytön kanssa,että ei tässä tupakalle ehtisi, kylmettäisin itseni tossa rappusilla takuuvarmasti ja sisällä tapahtuisi sillävälin vaikka mitä, täällä riehuttaisiin sakset kädessä ja tyhjennettäsiiin astiakaappia ja sohva tyynyistä,petivaatteet raahattaisiin lattialle ja alkaisi majan rakennus...ja näissä puuhissa on ihan hyvä että äiti on mukana...

Ärjy Ärjylä poseeraa...

Meillä on koira, tämä yksi kolmesta. Ärjy Ärjylä, siperianhusky jota on hiukan maustettu kaanaankoiralla pari sukupolvea sitten. Nyt sitten katselin noita Ärjyn kuvia koneeltani ja huomasin kuinka kuvat antavat hieman vinksahtaneen kuvan tästä ihanasta otuksesta. Löysin vain muutaman kuvan joissa koira ei poseeraa ja ne olivat suht neutraaleja. Vai poseerraako se kaikissa ja minä en vaan tajua?Kuvissa on kuitenkin muutamia arveluttavia otoksia. Onko se paholaisen jälkipolvea? Vainoharha ja epäluulo paistaa sen naamalta. Nauttiiko se kuvattavana olostaan vai yrittääkö se liikaa? En tiedä? Päättäkää te, ehkä se osaa homman ja on maailman ensimmäinen, Lemiläinen koiramalli. Ärjy Ärjylä.

Rekiajelua

Hyvä jotta emäntä perässä pysyi kun nämä kaksi hiskiä ruopi lunta allaan ja lähti vetämään rekeä pitkin taipalsaaren mettärytelikköä. No, ihan rytelikköä se ei ollut vaan erittäin hyvä lingottu kaunis metsätie. Edellä meni Kirsi parin koiransa valjakolla, ja meidän valjakko tuli perästä ja lujaa, matkaa lenkille tuli n.3-4km...tuntui kuitenkin pidemmältä?Lauantaina uudestaan, silloin puikkoloihin astuu Isäntä. Kehotan häntä ajamaan vähintään kolmella koiralla,jotta reki liikkuisi eteenpäin, ei sillä että isännällä painon kanssa ongelmia olisi, se on lihasta mikä painaa...mutta saisi kovempaa kyytiä kolmen tai neljän koiran kanssa...pitää ottaa lisää kuvia, rekikoiraurheilu on ihanaa!suosittelen!