Kesää kuvina

Kesä on melkein ohi. Syyskuun lapsena rakastan syksyä ja en tunne surua kun lehdet alkaa putoilemaan puista. Tänä kesänä on päästy hikoilemaan lakanoissa ihan tarpeeksi. Suuren helpotuksen arkeen toi kuitenkin palju. Siinä jos missä on tänä kesänä vietetty laatuaikaa perheen kanssa!

On nautiskeltu ihanasta saimaasta!

Mutta, löysimpä itseni myös merenrannalta!

Sikamaisen kuuma!!

Rentoudu jo hyvä nainen!

Kumpa sitä osaisi ottaa yhtä rennosti kuin Matleena? Mutta ei, kesä painaa päälle ja niin myös kaikki tilan hommat. Ruohonleikkuri huutaa armotta joka viikko, lapsia paimennetaan,lampaista puhumattakaan. Laitumella on koirakin mutta se karkailee ihmisten luokse pihalle vaatiman hellyyttä....vie koira takaisin...
huomaat lampaiden pitävän kokousta kylätiellä...paimenna lampaat laitumelle.

Vedet on loppu...uutta vettä hakemaan. Lapset keksivät tauotta jotain puuhaa johon on puututtava ennenkuin päitä halkee. Pihakiikut kaatuu, vasara ja naulat on 2 vuotiaan käsissä...

Tässä vaiheessa tekee mieli...joko tupakkaa tai kaatua keskelle pihaa kuten Matleena!

Jotta ei arki olisi liian tylsää kehitin itselleni vielä pikku homman...

Mustaherukan, vadelman ja nokkosen lehdet ovat juuri sopivia kerättäviä nyt! Koko leivinuunin päällinen on täynnä lehtiä. Keräsin myös siankärsämön lehtiä...horsman lehtiäkin pitäisi kerätä...eli Hulluna Hortaan!! (Kirja)

Viimeiseksi haluan laittaa kuvan tilamme uudesta tulokkaasta, pikkupässistä nimeltä Suklaa-Rusina:) Pässykkä on puhdas suomenlammas. (äiti linjaa 23 ja isä 33).

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

Maalari maalaa...lattian!

Viisi vuotta on kulunut tässä torpassa ja nyt on aika tehdä pieni päivitys.

Tumma, puunvärinen lattia saa väistyä....

Ja valkoinen saa vallata tuvan!

Maalina käytin Betoluxia. Vaatii pitkän kuivumisajan...tai kenelle viikko nyt on pitkä?

Puu on kaunis materiaali, mutta kun sitä on tuijotellut viisi vuotta katossa, seinissä ja lattiassa tulee tarve hieman uudistua. 

Suurin haaste oli tyhjentää tupa. Sitä tavaran määrää!!Ja painavat vitriinit...joten viikon elimme "puolella tuvalla".

Laitan lisää kuvia ku projekti on täysin valmis!

uusi täkkiprojekti

Minä jatkan näiden täkkien kanssa, kangas on ellokselta, sisälle laitoin vanhan kevyen päiväpeiton. Tällä kertaa tikkasin käsineen koko täkin! Lankana vahva ruskea puuvillanaru. Itse en saa vielä hyvää jälkeä jos koneella tikkaan. Eikä käsineen tikkaamiseen mennyt kuin kaksi päivää.

Ja siitähän tuli ihan raikas!

Pietarin tuliaisia

Meille tuli kuukausi sitten uusi perheenjäsen Pietarista.

Muistatteko vielä Pacon? Paco tuli meille espanjasta. Paco oli minulle se yksi ja ainoa, se yksi koira joka on todella koskettanut minua ja syvältä. Meillä oli viha/rakkaussuhde. Mutta se rakkaus olikin jotain todella suurta. 

Kun odotin kuopustani joka potki vielä mahassani, Paco makasi sängyllä vieressäni ja painoi aina kuonon mahaani vasten. Siinä se sitten nukkui:) Siinä koirassa oli sitä jotain. Paco oli minulle se piikki lihassani ja vitsailin aina että se varmasti elää vielä 15 vuotta...ihan kiusallaan.

Vaan toisinpa kävi. Pacon vei imusolmukesyöpä ja meidän yhteinen, pari vuotta kestänyt matka katkesi ikäänkuin kesken. Paco sairasti koko kesän. Tiedettiin isännän kanssa, että joku sillä on, kun on vauhti niin hidastunut, mutta ei tiedetty mikä. Diagnoosi saatiin lopettamista edeltävänä päivänä. Syöpä.

Paco jätti tyhjän paikan sydämeeni. Ja rahille, joka on tuvassa. Äkkiä siinä ei ollutkaan ketään. Aika kului ja kevät alkoi hiljaa tulla.Katselen jokapäivä Pacon hautaa ikkunamme edessä. Ikävä. Kunnes löysin kuin ihmeen kaupalla ihmisen joka kuuluu Pietarin vapaaehtoisiin ja tuo kodittomia koiria suomeen, loppu onkin jo arvattavissa. 

Tällä kertaa toiveena oli pieni koira, ja sen me myös saimme! Täydellinen, pieni Lulu joka on hurmannut meidät kaikki. Ja helpottanut ikävää. 

Eteenpäin siis ja avoimin mielin!

Möhö

Vaikka lumi peittää maata, emme me toimettomina istu sisällä. Lapsia leikittää ja minussa on virtaa joten kävin vanhan projektin kimppuun.

Tarvittiin siis matto. Vanha, mutta silti siisti.

Sisälle taittelin tarpeettomaksi jääneen petauspatjan. Nyt tarvittiin enää lankaa ja neula, vahva neula!
Käsineen tehtynä tämä projekti olisi kivulias joten avuksi tarvittiin myös pihdit.

Puolitoistatuntia myöhemmin...

Meno alkoi olla jo kovin vauhdikasta. Lankana käytin tässä vahvaa puuvillanarua. Tämähän olisi  kiva myös ulos?!

Puolitoista tuntia vauhdikasta hyppimistä....

Eikä ne väsy vieläkään!

Kuivalihaa

Koska meidän perhe on suuri lihan kuluttaja, oli vain ajan kysymys koska aletaan sitä kuivaamaankin. Nyt kun pakkaseen on kertynyt vuohen, hevosen ja sian lihaa on pakko alkaa suunnittelemaan uudenlaisia reseptejä.

Nuo jenkkilästä tulevat beeffit on niin törkeen hintasia että pakko koeilla siis itse.

Aloittakaamme hevosenlihasta siis...

Otin lihan pakkasesta sulamaan, tätä oli n. 600g köntti.

Sulatuksen jälkeen paloittelin lihat syiden suuntaisesti suikaleiksi ja maustoin.

Mausteina käytin grillimaustetta, suolaa ja cayennepippurijauhetta, ripaus sitruunamehua.

Lihat olivat tässä marinaadissa vuorokauden jääkaapissa...

Seuraavana päivänä laitoin lihat sukkapuikkoihin ja uuniritilälle roikkumaan.

Tuoksuivat jo tässä vaiheessa taivaallisilta...

Nyt nämä herkkupalat ovat seuraavat 10 tuntia meidän uunissa (ilmakierto!) n.70-80 asteessa.

Raportoin varmasti onnistuiko tämä satsi:)

Lampolassa on ruuhkaa

Lampolaan on tullut uusia naamoja. Siellä on pieniä pässi ja uuhikaritsoja. Meidän uuhet on näköjään tehneet sisäisen sopimuksen joka vaatii että jokainen karitsa tulee olla toisensa klooni....samalla värityksellä siis mennään.

                                                                Kuin ilmetty isänsä!

                                                                         Toinenkin!

                                                     Taas yksi....mistä näitä oikein sikiää?!

Kaikki ihmettelevät näitä pieniä ja hentoisia otuksia. Elias tutkailee jälkikasvuaan rauhallisesti ja kiinnostuneena. On hyvin varovainen. Elias on ollut nuorena myös musta. mutta ensimmäisen keritsemisen jälkeen villa kasvaa harmaana.

                                                     Eliasta kiinnostaa kamera, mikä tuo on?

                                                                Onko se syötävää?.........!!

                                                      Pitääkö sille poseerata? Onnistuu!

Me odotellaan vielä uusia tulokkaita. Tulisiko sieltä jotain muutakin väriä? En tiedä, mutta sen tiedän että lampaat nauttivat aurinkoisista päivistä kun pääsevät jo pihalle.