Porsaita äidin oomme kaikki

Meillä on miniporsaita. Kaikki lähti siitä yhdestä, ja se oli menoa. Suosittelen possua kaikille, se on mahtava eläin. Meillä possut ovat lemmikkejä, tuotantoeläimiä, terapiaeläimiä, rakkaita, lasten ystäviä...Possu on viisas ja lujatahtoinen lemmikki. Se vaatii pitkäjänteisyyttä omistajaltaan ja valtavasti ymmärrystä. Mutta se on myöskin uskollinen kumppani, kellontarkka ruoka-ajoistaan ja luotettava.

Se on ruokailutavoiltaan sika, ihan täysin. Meille tullessaan possut ovat asuneet sisällä ensimmäiset pari kuukautta. Possu on ollut sängyssä isäntäväen kainalossa.Sohvalla kainalossa rapsutettavana. Se on tehnyt tarpeensa kylpyhuoneessa olevaan pissi ja kakkalaatikkoon. Possun kakka ja pissa ei haise.Jos se saa puhdasta kotiruokaa eikä teollista rehua. Possu on meidän biojäteroskis ja hyvä sellainen:)

Perheessä on Pampi (emakko), Doris (emakko), Matleena (emakko) ja Kalle (Jokiviinikan Clark, karju).Kalle on meillä ylläpidossa. Possut saavat hyvälle tuulelle, niiden röhkiminen on jutustelua, kiljumiset on erimielisyyksien selvittelyä.  Meillä possut asuvat tallissa ja elävät possumaista elämää. Parasta on pehkuihin kaivautuminen ja kaiken tönkiminen vahvalla kärsällä, kaikki possut saavat toteuttaa sisäsyntyisiä tarpeitaan kesäisin ulkona. Meidän possut eivät ole valjaita nähneet, ne viilettävä pihalla vapaana, kesäisin:)

Tilamme on rekisteröitynyt sikatila. Meillä on oma merkintätunnus. Minipossutkin pitää ilmoittaa kuntaan, ei pelkästään tuotantosikaloiden hommaa...possut saavat sikaruusurokotteen kaksi kertaa vuodessa.

Possut rakastavat rutiineja ja turvallisuutta. Rauhalliset liikkeet ja matalat äänet eivät stressaa possua. Stressaantunut possu on usein karvaton. Mutta niinkuin väreissä on karvan määrälläkin eroa possukohtaisesti. Possut ovat herkkusuita ja meillä suurinta herkkua ovat digestive keksit, muuten possun ruokavalio koostuu kotiruuasta ja kaurasta. Proteiinia ei ruokavaliossa välttämättä tarvitse olla. Suolaisia tai liian sokerisia ruokia olisi hyvä välttää. 

Possu on mainio lemmikki. Täydellistä possunelämää se pääsee kuitenkin elämään vain maalla. Siellä se voi toteuttaa tonkimishalujaan ja nauttia lajitovereiden seurasta.  Suosittelen:)

Peittoprojekti

Minä rakastan yli kaiken vanhoja vilttejä. Varsinkin unelmoin vanhoista silkkitäkeistä.Niitä ei vaan ole meille eksynyt yhtään!? Sain siis kuningasidean ja käyttää vanhat virttyneet päiväpeitot uusien kankaiden avulla ihaniksi täkeiksi:) Tässähän on vaan mielikuvitus rajana, halusin siis jotain raikasta...

Kevään kunniaksi siis keltaista, kangas löytyi ellokselta ja maksoi n. 4e/m, ompelutarvikeliikkeistä hankin ompelukoneeseen kestävämpiä neuloja (jeans)

Ja juuri kun pääsin vauhtiin, oli viimeinenkin vahva neula poikki....eli ompelemisen kanssa täytyy olla maltillinen.Ei saa vetää kangasta. Nyt vaan odotellaan koska eksyisi taas ompelutarvikeliikkeeseen, sitten projekti jatkukoon. Hyvää kannattaa odottaa:)

Rantalan Mesi & Marja

Elsa pyöräytti  kauniit kilitytöt iltapäivällä. Nämä ovat jo toiset kilikaksoset jotka Rantalaan syntyvät. Edelliset taisivat syntyä 2012. Ja kyllä ovat nättejä ja pehmoisia. Näistä ainaskin toinen jää kotia jatkamaan sukua. Toukokuussa olisi tarkoitus tilalle saapua jotain perin erikoista, mohairvuohipukki. Se onkin sitten jo tarina erikseen, mutta pukkia täällä jo kovasti odotellaan:)

Lyhyen lyhyt talvi

Talvi kävi vain tervehtimässä kaurapeltoa. Se puhkui ja puhalsi sen huuruun.

Silti en malttanut olla ihailematta tätä maisemaa, se oli niin karun kaunis.

Tästä taaplaan päivisin ohi. Koirat juoksevat pellolla ja lapset. Näissä maisemissa lampaat laiduntavat (eivät kuitenkaan kaurapellolla;))

Taivas vaihtaa väriään kilpaa minun kanssa, kumpa saisin vielä kuvata illan viime säteen.

Tulihan se sieltä:)

Taljoja

Voi tätä ihmettä ja kummaa. Mitä ovat nämä pehmeääkin pehmeämmät matot? Veikka kipristelee varpaidensa välissä vuohipukin hienoa taljaa.Kaikista tuli hienoja, saimme irrotettua taljat siististi ja nyt ne lämmittävät koko perhettä lattioilla ja sohvalla.     http://www.taljatukku.fi/

Tipuja kasvamassa

Kuva pääskysen pesästä. Kyllä tuo muna on niin mini. Tuntuu aivan mahdottomalta että sieltä jokin elävä olento kuoriutuisi?

Meillä omat kanatipuset totuttelee eloa isompien kanssa turvallisesti vielä verkon läpi. Kasvamassa siis jättikochin tipuja. Tulossa iittiläisiä maatiaiskanan tipuja, brahmoja, ankkoja, fasaaneita ja myskiankkojankin jossakin vaiheessa:)

Mitä onnellisuus on?

Onni on meillä kylässä. Se on meillä itseasiassa joka päivä. Se ei piilottele itseään eikä tuo itseään niukasti julki, vaan se rönsyilee ja on välillä jokapaikassa samaan aikaan.  Se ei katoa vaikka välillä se antaa tilaa myös surulle. Se ei luovuta vaikka välillä päivät ovat verhoutuneet paksuun harmaaseen pilveen ja kyynelten virta on loputon ja lohduton. Vaan se asuu meissä kaikissa. Toisilla se on haudattu syvälle sisimpään koska uskotaan että liiallinen onni on huono enne, huonot ajat ovat tulossa...kuitenkin. Ei uskalleta nauttia onnesta eikä anneta sen näyttää todellista minäänsä. Hymyily voi kuulua myös näihin asioihin.Eikä syy olekkaan huonossa hammasrivistössä, vaan pelko. Toista äärilaitaa onni edustaa silloin kun ihmisen hymy kaunistaa kasvot ja luo auringon niille, se tarttuu myös kanssaihmisiin. Onni kulkee hymyn mukana ja voi tarttua monenkin mukaan, naurun avulla se suorastaan rynnii ihmisestä toiseen.

 Kuinka onni sitten löytää hyvän kodin? Ei se löydäkkään, vaan se kutsutaan sinne. Sille ovet ovat aina avoinna ja se on toivottu vieras joka taloudessa. Joillakin se viipyy koko ikänsä, joiltakin se katoaa kuin jälkiä jättämättä. Onni ei kestä kateutta, ei myöskään itsekkyyttä.Vaan  sen juuret kasvavat syvälle maahan jos se saa elää ihmisessä ja ihmisten kanssa jotka eivät ota elämää liian vakavasti, eivätkä huolehdi tulevia. Jokainen haluaa onnen kukoistavan, ja sen saa jopa kukkimaan kun kasvaa itse ihmisenä. Oppii toisen kunnioitusta ja kärsivällisyyttä. Omaa hyvän sydämen ja empatiaa. Mustasukkaisuus ja omistuksenhalu tappaa onnen. Silloin onni pakkaa tavaransa ja häipyy vähin äänin. Se jättää jälkeensä tyhjän harmaan aukon, jossa rikkaruohot kasvavat asfaltin läpi. Se missä onni nyt asuu, siellä kasvaa voikukka ja lupiini. Siellä on pieniä sinisiä silmiä ja nöpöneniä. Karvasia tassuja ja villakorvia. Kauniita sulkia ja töpselikärsiä. Se häärää siellä ja nauttii lämmöstä ja auringosta, se kuivaa kyyneleet ja sateen kastelemat vaatteet. Se peittelee illalla ja antaa hyvänyön suukot. Sitten sekin nukahtaa. Kunnes se aamulla herää kukonlauluun.

Onni asuu siis meissä kaikissa kun sille vain antaa mahdollisuuden. Jotta hymy ei olisi katoavaa kansanperinnettä ja se uhkaisi häipyä sinunkin naamaltasi liian helposti, hengitä syvään ja keskity olennaiseen. Mikä elämässä on kuitenkin tärkeintä?Kun tietää vastauksen tuohon kysymykseen, hiipi hymykin hiljaa sinunkin kasvoillesi.

Ihanaa aurinkoista kesää kaikille!

t.Rantalan väki

Kesäfiilis